Ylikierroksilla

Torstai 2.9.2010

Tulin juuri lentoasemalta kotiin, jonne kävin Kristan saattamassa. Tyttö lähti Belgiaan ja Espanjaan, voi olisin heti lähtenyt mukaan. Otin kentältä vauhtia, viikon päästä olen itse siellä, ihmispaljouden seassa, hemmetin iso rinkka selässä. En ole viime yönä nukkunut minuuttiakaan, pyörinyt sängyssä kun ajatukset eivät anna rauhaa. Aloitin kirjoittamaan päiväkirjaa klo 3.45, sellaista mihin saa kunnon mustekynän iskeä ja antaa sen liukastella paperin päällä. Se on paljon henkilökohtaisempi, kuin mitä täällä kirjoitan. Toisaalta tarkoitus ei ole täälläkään kertoa pelkästään niistä hyvistä asioita, koska matkustaminen on paljon muutakin, se on ikävää, kaipausta, hyviä ja huonoja hetkiä, kulttuurienkohtaamista, ahdistusta miten pärjää kun omaa kieltä ei voi käyttää, toisaalta se on vallatonta seikkailua ja oman vapauden kohtaamista ja sen kanssa taistelua.

Päätä on särkenyt viimeiset päivät, ruoka ei ole maistunut, koko ajan väsyttää ja tuntuu, että tekemättömien asioiden lista kasvaa entisestään. En tiedä johtuuko stressistä, lääkkeistä vai mistä, mutta olen tavattoman väsynyt. Suunnattomasta väsymyksestä huolimatta uni ei tule, ei edes hetkeksi, ei edes Sirdaludin avulla. Ei mitenkään. Aivan kuin minulta otettaisiin viimeisetkin mehut pois, kunnolla koetellaan jaksamisen rajoja. Olen varsinainen tuittupää, hermoilija, jännitän niskoja ja hartioita, leukoihin sattuu kun puren hammasta yhteen. Krista hieroi niskoja junassa, sanoi niiden olevan aivan jumissa, siltä se tuntuukin. Takaraivoa kihelmöi ja sattuu.

Lähdimme eilen Jyväskylästä seitsemän aikaan, olimme perillä puoli kaksitoista illalla. Juna ajoi hieman ennen Tamperetta hirven kanssa yhteen, jouduimme odottamaan palomiehiä, jotka tulivat ruhon korjaamaan pois ja toista veturia, koska omastamme oli joku ilmaletku hajonnut. Odottelimme tunnin verran, kunnes pääsimme jatkamaan matkaa. Katseltiin elokuvaa, juteltiin, oltiin yhdessä ja muisteltiin viime vuoden Puolan matkaa ja naurettiin niin, että kanssamatkustajat mulkoilivat vihaisina. Otettiin valokuvia ja oltiin hiljaa. Kotimatka käveltiin väsynein askelin.

*

Kotiin tullessa olo on kun hakatulla, väsyttää mutta tiedän, vaikka silmäni kiinni laittaisin, ajatukset tulvivat mieleen eikä niitä saa mielestä pois muuten kun kirjoittamalla. Se tekemättömien asioiden lista kasvaa, tai se paisuu omassa mielessä. Mitä rasvaa otan mukaan, otanko ihoöljyt, perusvoiteen, hydrocortisonit, tarttenko ison pyyhkeen, pienen pyyhkeen, entä hygieniatavarat, mitä purkkia ja purnukkaa otan mukaan, mahtuuko kaikki rinkkaan, jaksanko kantaa sitä, paita ja sortsit pitäisi pienentää, kengät vielä suutarille, käydä postissa, pankissa, alkossa, kaupassa, hammaslääkärissä, näyttää asunto, vaihtaa rahaa, tavata ystäviä..

Jos saisin ihan mitä tahansa juuri tällä hetkellä, haluaisin että nukkumatti heittäisi minulle unihiekkaa ja saisin loppupäivän nukkua Ruususen unta.

Olen väsynyt.