Hongkongissa on kuuma, ulkona on kummallisen harmaata, takana varmaan jo vuorokausi matkustamista. En osaa yhtään sanoa paljonko kello on täällä saati sitten Suomessa. Saati päivästä, yölento ja aikaero sekoittaa päätä aika mukavasti. Anja kävi eilen saattamassa minut lentoasemalle, hyvä etten enempää panikoinut matkatavaroiden ja lippujen kanssa. Oltiin aika ajallaan, heti check innin jälkeen turvatarkastukseen ja 10 minuuttia myöhemmin olin jo koneessa. Lontoon Heathrown kenttä oli katastrofi, heti ahdisti kun koneesta tuli ulos. Ihmisiä oli aivan perkeleesti, tax free kaupat oli vierivieressä, Chanel 5 tunki kokoajan nenään, 5 tähden ruokapaikkoja oli liian monta. Tuhlasin varmaan omaisuuden yhteen voileipään ja hedelmäsekoitukseen eikä porteille ollut kunnon ohjeistusta. Vähän joutui jännittämään löytääkö portille, koska taulussa luki puoli tuntia ennen koneen lähtöä, Please Wait. Intialaisen rouvan kanssa juttelin, minne olen menossa ja mistä tulossa, kun molemmat odotettiin miltä portilta omat lennot lähtee. Toinen rouva kommentoi Rolling stones paitaani, oli kuulemma joskus ollut suuri rollareiden fani. Ihan mahtavaa jutella random ihmisten kanssa.
No lennolle selvittiin ja jouduttiin odottamaankin, koska cabin crew eli siis miehistö oli jämähtänyt turvatarkastukseen, olivat aika reilusti myöhässä. Kapteeni kuulutti että lentoaikakin lyhentyy 11 tuntiin, koska ollaan myöhässä, tätä en ihan tajunnut, mutta ilmeisesti vauhtia vähän lisättiin ilmassa.En ole ennen lentänyt Cathay Pacificin koneilla, mutta en voi kuin kehua. Kone oli varsinainen jumbojetti,
oli kaksi kerrosta ja kaikkee. Oma paikka oli rivillä 58 ja meidän takana oli vielä vaikka kuinka monta penkkirivistöä. Sain ikkunapaikan kiinalaisen nuorenparin vierestä. Eipä siinä mitään sen kummempaa juteltu. syvennyin pieneen tietsikkaruutuun ja leikkikapulaan, joka oli vastakkaisessa istuimessa kun he syventyivät toisiinsa :O Olin ihan onnessani siitä kapulasta ja mitä kaikkea se tarjosi. Sen kautta pystyi valitsemaan uusimmat elokuvat, uutta musiikkia,(juuri sellaista mitä olin oman ipodin ladannut täyteen) erilaisia pelejä oli varmaan 50. Katoin One week nimisen elokuva, jossa pääosassa on Joshua Jackson, tuttu myös teinivuosien sarjasta Dawsons creek. Kertoi miehestä, jolle diagnosoitiin ilm.syöpä, ja jolle ennuste oli huono. Mies hyppäsi moottoripyörän selkään ja ajoi. Tämän elokuvan voin huoletta listata parhaimpien leffojen listalle. Se oli ajatuksia herättävä: mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi viikko elinaikaa, tai päivä, Mitä sanoisit, minne maailmassa lentäisit aamukahville, minkälaisen kirjan kirjoittaisit? Ehdottomasti täytyy katsoa uudestaan, koska kaikki ei mennyt lentokoneen melusta johtuen perille.
Toinen leffa oli 500 days of summer ja kolmas Robin Hood. Loppuajan kuuntelin musiikkia. Yritin nukkua, ehkä onnistuinkin, mutta aika huonosti sitä pystyy nukkumaan. Kohta sitä oltiinkin jo Honkkarissa. Laskeutuminen vähän jännitti, kun koneen vauhti ja korkeus tippuu ja alla ei ole muutakun meri, mutta kiitorata alkoikin heti siitä rannasta, laskeutuminen meni erittäin mallikkaasti, eikä kovasta nuhasta huolimatta korvat menneet lukkoon. Tosiaan, Hki-Lontoo lennolla alkoi armoton nuha, olin ottanut Duactia ja nenäsuihketta, mutta jostakin syystä ne laukaisi kamalan vesinuhan, joka ei ole osoittanut loppumisen merkkejä, lennolla oli muutenkin aivan tosi kylmä vaikka oli pitkähihaista ja peittoa päällä. Toivottavasti tämä nyt ei tiedä taudin uusimista.
Niin lennosta piti vielä sanoa, et ruoka oli tosi hyvää. Saatiin aluksi menut käteen, päivälliseksi oli pennepastaa tai perunamuussia, vihannesten ja sianlihan kanssa, aamupala oli omeletti tai seafood-jotakin. Hyviä olivat molemmat ruuat. Yöllä sai kuppinuudeleita, mutta itsellä ei ollut nälkä joten jää seuraavaan kertaan. Lentoemännät olivat todella avuliaita, joten kaikki sujui siis kaikinpuolin hyvin. Lennolta kun poistuttiin, olis tosin bussness-luokka houkutellu, oli sen verran mukavat istuimet, ihan niinkuin siinä sinkkuelämää 2 leffassa. Kyllä niillä kelpasi, jotka pääsivät kunnolla leveilemään :P
Honkkarissa vastaan iski armoton helle, onhan täällä +30 astetta. Kentälläkään ei ole minkäänlaista ilmastointia, tuntuu että tänne tukehtuu :tai sit on liikaa päällä :D Ausseissa taidan kyllä jossakin vaiheessa suunnistaa etelään, jossa on about samanlaiset kelit kun Suomessa. Turvatarkastus oli taas varsin mielenkiintoinen, muutoin meni ihan jees, mut virkailijanainen kysyi ja tivasi, että onko mun hiuksissa mustaa väriä, hyvä ettei ottanut kiinni. Sanoin että kyllä on,ja hän jotakin huudahti kollegalleen ja sit ne irvaili siinä jotakin.. No viime visiitti Kiinassa oli vähän samanlainen, silloin tosin käytiin kiinni takissa roikkuneeseen heijastimeen :/ mut lyhyt valkomusta tukka herättää kyllä paljon mielenkiintoa aasialaisissa ihmisissä..toivottavasti eivät kohta ohjaa meikäläistä miesten vessaan :D
Sellainen päivitys, nyt tällä erää. Olis kiva kiertää vähän kenttää, mut jotenkin toi pehmustettu istuin houkuttelee, et tekis mieli vetää siihen vaakatasoon, sen verran on nukkumatti heittäny unihiekkaa..
Yhden emämunauksen tein, kun en ottanut käsimatkatavaroihin muutakun repun; olis ehdottomasti pitäny olla jokin käsilaukku tai olkalaukku, yleensä mulla onkin mut nyt jätin kotiin: vikatikki. Täysinäinen reppu on erittäin hankala kun koko ajan pitää kaivaa esiin läppäri, puhelin,passi tai lentoliput..ja sit koko sisältö levähtää siihen paikkaan kun repun saa auki.
Seuraava viesti tuleekin sitten aivan uudesta maanosasta!
Tässä vielä muutama valokuva, kun jaksan ladata nyt niitäkin!
 |
| Tästä se matka alkaa |
 | ||
| Sinivalkoisin siivin |
 |
| Ainut kuva Hongkongista, tämäkin kirjakaupan mainos :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti