Teetä ja terapiaa

Viimeinen ilta Jyväskylässä, vielä ei tunnu haikealta, koska on paljon asioita hoidettavana ettei turhaan ehdi haikeilla. Täytyy hoitaa viime hetken pankkiasiat ja vaihtaa vähän valuuttaa, käydä kertaalleen hammaslääkärissä, koska purentakisko ei pysy suussa, liekö puren öisin niin paljon jännityksestä, että akryyli joutuu taipumaan. Alkosta täytyy hankkia tuliaisjuomat, tehdä lista tavaroista mitä ottaa mukaan, lähettää vakuutusyhtiöön tarvittavat paperit korvauksen saamiseksi, mahdollisesti ensi viikolla käydä vielä kontrollilääkärissä, testata miniläppäri ja kokeilla, saako sen kautta siirrettyä valokuvia ulkoiselle kovalevylle, näyttää asunto tulevalle vuokralaiselle..onhan tässä tekemistä. Tämän lisäksi haluaisin kovasti vielä tavata muutamaa tärkeää ihmistä, joten saa nähdä kuinka tytön käy.. Onneksi pääsen maanantaina parturiin, joten ainakin tukka on hyvin ennen reissuun lähtöä :D

Viikko on mennyt todella nopeasti, ystävien kanssa iltaa istuessa, yksin kotona nukkuessa, sairastaessa, levätessä tai äidin ja isän kanssa bb:tä seuraten. Tai puhelimessa ;) Sunnuntai meni ajellessa ympäri maakuntaa nauttien hyvästä seurasta, haikeudella muistellen kulunutta kesää, tapaamiani ihmisiä ja monia hyviä hetkiä heidän kanssa. John Mayer lauloi radiossa: Oh, half of my heart’s got a grip on the situation, half of my heart takes time, half of my heart’s got a right mind. Jäähyväisistä jää aina kumman tunteikas ja vähän tyhjäkin olo. Ei haluaisi päästää ihmisistä irti, siksi en ole koskaan sanonut hyvästejä, aina näkemiin. Illalla autoilun jälkeen päädyin Kristan luokse nauttimaan teetä ja terapiaa.

Maanantaina oli lääkäri, vointi on jo parempi, mutta poskionteloidenpunkteerauksesta en käynyt kauppaa. Jätin lääkärille kertomatta, että uusi matka on hommattu, hän olisi halunnut nähdä vielä ensi viikolla, mutta sanoin lähteväni keskiviikkona kotiin. Isän kanssa tehtiin kierros kaupungissa, Gigantissa ja Erätukussa. Illalla lähdin taas tyttöjen luokse iltateelle, satuja kuuntelemaan. Siinä sängyssä katseltiin Step up 3:stä, juteltiin kaikesta mahdollisesta, päädyin lukemaan tuntemattoman ihmisen päänsisäistä kuohuntaa vain yksi asia mielessä: ihanaa kun joku osaa ilmaista itseään noin rehellisesti ja luontevasti. Varasin lennot hitaasta nettiyhteydestä huolimatta, ja tajusin kuinka ihanaa elämää tässä eletään. Satua halatessa oli vähän haikea olo, en suostunut ymmärtämään ettei tulla hetkeen näkemään. Kotimatkaa tein hieman pidemmän aikaa, ajoin kaupungin halki, kuuntelin musiikkia täysillä ja nautin yön pimeydestä.

Tiistai meni ohi kuten niin moni muukin päivä, levätessä. Illalla pakkasin rinkan valmiiksi ja totesin olevani valmis lähtemään kotiin, kaikesta alkuillan sähellyksestä huolimatta. Monimutkainen ihminen kun ei osaa yksinkertaisesti ajatella..

Huomenna iltajunalla kotiin, kera ystäväiseni, joka lähtee omille retkilleen. Minusta on ihana mennä lentoasemalle saatille, toivottamaan hyvää matkaa ja antamaan ne viimeiset halaukset, mutta omille matkoille tykkään lähteä yksin, koska silloin matkalle lähtö tuntuu todellisemmalta ja suuremmalta seikkailulta eikä tarvitse vuodattaa turhia kyyneleitä. Paluu onkin sitten aina eri asia..