Lento Hongkongista oli siis ainakin 2 tuntia myohassa, koska joskus seitseman kahdeksan aikaan siella alkoi jarjeton ukkosmyrsky. Salamoi aivan hemmetisti, vetta tuli saavista kaatamalla ja laittoi kentallakin osittain valoja pimeiksi, joten siella annettiin ukkosvaroitus, mika kaytannossa tarkoitti sita, etta lentokoneita ei liikkunut mihinkaan suuntaan. Olin muutenkin ollut asemalla 7-8 tuntia, joten eipa tuo muutaman tunnin odottelu haitannut. Meidan piti nousta koneeseen 23.40 paikallista aikaa, mutta paasimme vasta 00.45 ja tamankin jalkeen odoteltiin viela puolituntia etta saatiin lahtolupa.
Hongkongin kentta oli aivan mahtava, siella oli tilaa liikkua, kavella ympariinsa, tilat olivat siistit, tyhjia penkkirivistoja oli jokapaikassa ja mika parasta, siella oli erittain vahan ihmisia. Yritin kentalla nukkua, mutta eihan siita mitaan tullut, plussaa oli myos langaton netti, mutta senkin kaytto loppui kuin seinaan kun koneesta loppui akku. Arg otti paahan. Niin ja muutama aussimies jonossa takanani ilmeisesti kommentoivat meikalaisen lyhytta hiusmallia: it's not very ladylike, ei kuulemma tarpeeksi naisellinen heidan makuunsa, meinasin tokaista takaisin etta fuck off, mutta jatinpa sanomatta. En oikeastaan tehnyt siella juuri mitaan, kavelin terminaalia edestakaisin, kuuntelin musiikkia, kirjoitin, surffasin netissa, soin jonkun sampylan ja odotin. En ole jaksanut edes valokuvata, koska tuntuu etta jokainen lentokentta on samanlainen, sinne tullaan, ollaan hetki ja lahdetaan, tai sen kautta kuljetaan seuraavaan kohteeseen.
Koneeseen paasya odotellessa tutustuin ranskalaiseen tyttoon, joka oli lentamassa takaisin Brisbaneen, missa on viimeiset kuukaudet ollut toissa, hanella oli siis jo toinen workingholiday viisumi kaytossa. Mukava tytto, mutta olin niin vasynyt, ettei juttelusta meinannut tulla mitaan, onneksi tytto oli niin puhelias etta minun tarvitsi vain kuunnella. Yleensa on ihana tutustua uusiin ihmisiin, tykkaan kysella ja udella kaikkea uutta, mutta vasyneena minusta ei ole seuraa kenellekkaan enka edes itse nauti sellaisesta tilanteesta.
Loppupeleissa paastiin kuitenkin matkaan ja vierustoveriksi sattui erittain outo englantilaismies. Voi hyva luoja sen miehen touhuja. Se tuskaili koko 9 tunnin lennon ajan sita kuinka ei saa nukuttua, se ahisi ja puhisi, kun ei saanut hyvaa nukkumisasentoa pienesta koostaan huolimatta. Jotakin se yritti siina jutella, mutta en yksinkertaisesti saanut mitaan selvaa hanen puheestaan. Jouduin kaiken energian keraamaan, jotta jotakin sain selvaa. Han kuunteli musiikkia, katsoi elokuvia, kaansi kylkea, laittoi tyynyt ikkunaa vasten, poytaa vasten, jalat ylos, jalat alas. Varsinainen ADHD ihminen. Meinasin jossakin vaiheessa kommentoida, etta turhaa siina pyorit, koska hyvaa asentoa et kuitenkaan tule saamaan. Sain varmaan pari tuntia nukuttua, mutta sekin oli sellaista koiranunta, kylla bisnesluokan matkustajia kavi kateeksi.
Koneessa taytettiin maahantulokortit, vai mitka ne ovat suomalaiselta nimeltaan. Jannitin kamalasti miten menee, tutkiiko ne kaikki tavarat, enta mita tapahtuu mun laakkeille, mutta minun onnekseni jai kassi tutkimatta, koira vahan kavi haistelemassa ja sita ei edes lapivalaistu ja minut paastettiin menemaan porttien lapi ilman minkaanlaista turvatarkastusta. Passintarkastuksessa kerroin, etta tama on suurin haaveeni ollut lapsesta asti paasta tanne ja passintarkastaja totesi iloisesti, etta toivottavasti nautit unelmastasi. I hope you enjoy your dream.
Niko oli tietenkin vastassa kaverinsa Alicen kanssa. Ilo oli suunnaton, mutta sielu ja mieli ovat nyt jaaneet matkan varrelle, toivottavasti ovat matkalla tannepain. On uskomatonta etta olen vihdoin taalla, mutta silti tuntuu tunteettomalta. Ei oikeastaan tunnu miltaan. Ulkona oli ihana ihma, aurinko paistoi, tuli lammin, koska oli liikaa paalla. Ilma tuoksui erilaiselta, linnut ovat erilaisia. Takapihalla hyppii kalkkunoita, papukaijoja on ympariinsa. Autonratti on vaaralla puolella ja taallakin ajetaan tien vasemmalla puolella. Kaikki on omituista ja uutta. Tuli heti ikava takaisin Suomeen ja ihanaan syysilmaan.
Kun paastiin kotiin, kavin suihkussa virkistaytymassa ja vaihdoin puhtaat vaatteet, kun kaikki haisi pahalta. Niko teki ruokaa, siina ehdittiin jutella hetki, kunnes Alice tuli Romanin kanssa kylaan. Molemmat ovat siis Nikon couchsurfing kavereita, erittain mukavia sellaisia!!Suunnitelmissa oli meno Coot-tha vuorelle katsomaan maisemia, taman jalkeen Brisbanen kasvitieteelliseen puutarhaan ja kodin kautta jonnekkin keskustaan. Aluksi tuntui, etten jaksaisi lahtea, mutta hetken suostuttelun jalkeen lahdettiin ajamaan. Taytyy sanoa, etta varmasti paras paikka nahda koko Brisbanen alue. Se oli kerrassaan uskomatonta, mutta mun aivot ei yksinkertaisesti viela sulata ajatusta etta olen taalla. Annoin itsestani varmasti aika hiljaisen ensivaikutelman, mutta otetaan se takaisin kun tasta vasymyksesta paastaan.
 |
| Näkymä Brisbaneen Coot-tha vuorelta |
|
| Ei olla enää pikkukaupungissa |
 | |||
| Lisko Botanic gardenissa, näitä näkee ympäristössä aika paljon |
 |
| Alice, minä ja Roman, couchsurfingia parhaimmillaan |
Eihan taman talta pitaisi tuntua, pitaisi olla innoissaan, hyvilla siita, etta matka on mennyt hyvin, olen turvallisesta paassyt perille, taalla on paljon tekemista ja nakemista, mutta ajatus taalla olemisesta ei nyt viela ole yhdessa niiden kuvien kanssa jotka silman verkkokalvolle piirtyvat. Suurimmaksi osaksi ristiriitainen ajatusmaailma johtuu varmasti aikaerosta, jetlagista ja eritoten siita etten ole nukkunut pariin paivaan laisinkaan. Enka tieda viela mihin taalta Brisbanesta suuntaan, mut on erittain eriskummallinen olo. Joten oli hyva paatos jaada asunnolle, purkaa tavaroita, pesta vahan pyykkia ja kirjoittaa. Rinkka painoikin 18,5 kiloa, mutta onneksi sita on saatu jo vahan kevyemmaksi noista tuliaisista. Voi olla, etta Suomeen lahtee paketti jos toinenkin :) Kohta unta palloon ja eikohan se tasta!
Taytyy se sanoa, etta on mukava olla Nikon luona, koska tama on kuitenkin pehmea lasku ja hyva aloitus reissulle, josko vasymyksesta paasen niin ehka jaksan hanen ystaviensakin kanssa enemman jutella ja vaihtaa ajatuksia, nyt kun paa tuntuu niin tyhjalta..
Toinen asia mika tietenkin unohtui, oli villasukat!!Onneksi suomipojalta loytyy sellaisetkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti