Sataisikin miehiä, eikä isoja vesipisaroita. Täällä on oltu nyt 9 päivää ja niistä päivistä olen kaksi viettänyt ihmisten ilmoilla, muuten olen sairastanut ja viettänyt aikaa sisätiloissa. Onneksi sääkään ei ole ollut paras mahdollinen, joten hyvällä omallatunnolla olen saanut levätä. Vettä on satanut tänään ihan koko päivä, lämpötila on ollut siinä 17 asteessa.
Oma vointi on parempi, koska aloitin kortisonin syömisen yskän vuoksi, tosin tällä kertaa pienemmällä annoksella, etten turhaa poukkoile seinille. Ihan kivasti pari päivää on sujunut sen kanssa, tosin viime yönä nukuin sikeästi ensin kaksi tuntia, heräsin tekstiviestiin, jonka jälkeen en enää saanutkaan unta, kirjoitin pari tuntia ja nukahdin uudestaan. Heräsin vasta puoli yhdeltä iltapäivällä, kun Niko kolisteli keittiössä tehden currylounasta.
Muuten päivälookki ja asento on ollut viimeiset viisi päivää seuraavanlainen:
Nikokin on nyt kipeänä. Onneksi hänellä ei ainakaan vielä tunnu kovin paha tauti olevan, mutta lepo tekee kyllä nyt hyvää. Peukut pystyyn että tästä tervehdytään vielä kunnolla. Tänään ollaan vaan oltu, hän teki ruokaa, juteltiin varmaan pari tuntia ihmissuhteista, suomalaisuudesta, itsetunto-ongelmista, tunteista ja niiden ilmaisusta sekä vähän muistakin jutuista. Olen sitä mieltä että jokaisella tytöllä pitäisi olla yksi homoystävä ja yksi man-friend, ihminen joka toimisi suomi-poika-suomisanakirjana. Illalla katsottiin Myytinmurtajia ja vaan hengailtiin. Elämä kämppiksen kanssa on aika mukavaa, kun toisesta on seuraa jos siltä tuntuu.
On ollut varsinainen lazy monday. Rakastan tällaisia päiviä, kun ei tarvitse tehdä mitään, saa syödä ja juoda, kuunnella sadetta, kirjoittaa, makoilla ja olla tekemättä mitään. Tämä on minulle lomaa, ja lomaa se on sairaslomakin :P Niko on lepäillyt omassa huoneessaan, minä olkkarissa, molemmilla tietokoneet ja skypet auki, naurettiin, että onneksi ei olla niin erakoituneita ja antisosiaalisia, että pitäisi skypettää viereiseen huoneeseen kun ei toiselle jaksa huudella :D
Eilen täällä kävi vieraita, Teksasista kotoisin oleva Jeremy ja hänen japanilainen tyttöystävä. Voi luoja miten suloinen pariskunta. Täytyy sanoa, että olen ollut jenkkien suhteen aina vähän varautunut, koska ne ihmiset joita olen tavannut, ovat olleet itseensä täynnä ja ärsyttävän ylimielisiä, joten joskus on mukava tavata kivoja amerikkalaisia. Jeremy on ollut Australiassa heinäkuusta asti, ja hän on alunperin Nikon couchsurfari, joka on kiertänyt ympäri Australiaa. Japanilaisen tytön kanssa polku oli kohdannut Cairnsissa. Tytöllä loppuu viisumi joulukuussa, jolloin hän palaa takaisin Japaniin, mutta mikä ihaninta, poika seuraa ehkä perässä. Hän on hakenut jopa englanninopettajan töitä sieltä. Ei voinut kun sisimmässä sanoa: awwwww :)
Illalla käytiin katsomassa Brisbanen sähkötehtaalla Stand up- komiikkaa. Bussissa matkalla keskustaan, totesin taas kerran, että kyllä se matkahenki on pikku hiljaa heräämässä. Kun näki muita ihmisiä, puhui “väärällä” kielellä, katseli lautan ikkunasta kaupungin valoja, kuunteli hissimusiikkia aasialaisten kanssa ja nauroi pienelle hauskalle miehelle, olo tuntui ensikertaa vähän todellisemmalta. Vielä tosin odotan sitä WAU-elämystä...
Kristalta (ja varmaan vähän Satultakin) sain ihanan viestin, kun olin kaikkea tytöille viikon aikana kirjoitellut, joka meni lyhyesti kutakuinkin näin: Laura, olet tunteikas ihminen ja tunteitaan ei voi aina hallita, mutta joskus on hyvä ajatella myös sen kautta mikä omalle elämälleen tekee juuri nyt hyvää. Elä tässä hetkessä. Menet nuorena Australiaan vain kerran. Kun olet siellä, ole. Olet kaukana siellä ja sinun pitäisi nauttia elämästä, ja ettei asioista kannata tehdä liian vaikeita. Viisaita sanoja viisaalta tytöltä, sanoja jotka iskevät suoraan sydämeen.
Olin tänään suunnitellut ja luvannut mennä katsomaan Megania kirjastolle, jossa hän touhusi pienten lasten kanssa, mutta heräsin auttamattomasti liian myöhään ja ulkona satoi, joten jäi kaupungille meno seuraavaan päivään. Minun pitäisi hankkia lämpimämpiä vaatteita etelän reissua varten: tuulitakki, fleece, farkut, pitkikset (jos täällä edes myydään sellaisia), ehkä hanskat ja joku hattu. Eilen illalla, kun käveltiin sateessa ja laulettiin Singing in the Rain kappaletta, mietin että miten helkutissa paikalliset nuoret tarkenevat minishortseissa ja minihameissa, ilman pitkähihaisia tai takkeja, täällä ei todellakaan ole vielä kesä, tai nyt ei edes keväästä ole tietoa. Mulla oli eilen täällä kaksi pitkähihaista ja tuulitakki, joka ei pitänyt tuulta, ja farkut ja vaatekerrasta huolimatta minulla oli kylmä. Hyppelin omaksi ilokseni ja Nikon nolostukseksi X-hyppyjä laiturilla, etten olisi jäätynyt. Otin Suomesta mukaan pelkästään kesävaatteita, muutaman pitkähihaisen ja parit farkut, mutta eihän niillä tässä talvessa tarkene.
Tällä viikolla pitäisi miettiä reissusuunnitelmia, yhden belgialaisen pojan ja saksalaisen tytön kanssa olen ollut yhteyksissä Couchsurfingin kautta, poika tarjoaa kyytiä Fraser Islandille, joka on maailman suurin hiekkasaari ja yksi Unescon maailmanperintökohteista. Tyttö on puolestaan matkalla etelään, mutta ehdotin hänellä, että tehtäisiin parin päivän reissu pohjoiseen, sieltä vähän vauhtia kohti Sydneytä. Huomenna pitäisi suunnitelmien mennä hieman eteenpäin..
Tässä vielä pari kuvaa eilisillasta:
 | |||
| Brisbane Powerhouse |
 | ||
| Niko, Megan ja minä |
 |
| Us again |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti