Viime viikonloppuna tuli viisi vuotta siitä kun olen muuttanut pois Jyväskylästä, asumaan ensi kertaa omilleni. Olen asunut samassa asunnossa viisi pitkää ja ihanaa vuotta. Muistan kun makuhuoneen seinä oli taivaansininen, inhosin sitä monta vuotta kunnes se vihdoin maalattiin.
Koti on vuosien mittaan muuttunut moneen otteeseen, huonekaluja on siirretty mahdollisuuksien mukaan paikasta toiseen, olohuoneen seinä on saanut vaalean keltaisen värityksen pari vuotta sitten, olohuoneen seinä oli joskus tapetoitu täyteen keltaisen ja punaisen sävyisiä postikortteja, joskus minulla oli vaaleanpunainen kausi, joskus harmaavalkoinen. Verhot vaihtuu vuoden aikojen mukaan, joskus Ikea oli paras ystäväni, kunnes sain innostuksen design-huonekaluihin ja etenkin valaisimiin. Muutaman ihanuuden omistankin, mutta monesta haaveilen.
Minulla on levollinen olo. Olen saanut loistavan vuokralaisen asuntooni, entisen työkaverini Pekan kämppis Jarkko on muuttamassa tänne, heti seuraavana päivänä kun olen ottanut siivet alleni. Toivottavasti hän pitää tästä paikasta hyvää huolta, koska tämä on minun rakas kotini, jonne niin moni ihminen on aina tervetullut, myös hän, vaikka olen hänet muutaman kerran vain tavannut, mutta ensivaikutelman perusteella ja Pekan puheiden mukaan hän on luotettava poika.
Tänään olen nukkunut ruususen unta. Aamulla heräsin kun Anja kolisteli tavaroiden kanssa, tyttö on vaihto-oppilas kahden vuoden takaa ja erittäin tärkeä ihminen minulle. Nyt hän on palannut Suomeen opiskelemaan Taik:iin. Hän on muutaman kerran asunut minun luona, joka kerta meillä on ollut yhtä hauskaa. Hän on myös ihminen, joka tulee saattamaan minut torstaina lentokentälle.
Uskomatonta kuinka vointi, niin fyysinen kuin psyykkinenkin voi viikossa muuttua. Viime viikolla olin kuin viulunkieli, stressaantunut, kipeämpi kuin nyt, jotenkin epätasainen. Päähän sattui, tuntui kun kehä ympärilläni olisi kiristynyt ja litistänyt pääni pieneksi. Nyt olen levollinen, rauhallinen, tyyni kuin Zen. Ja mikä tärkeintä: olen saanut nukuttua. Tänään meni yli 12 tuntia rikki, vieläkin väsyttää, mutta on pestävä pyykkiä, mietittävä pakkaamista, tosin olen makoillut sängyssä, katsellut ympärillä olevia vaatekasoja, pieniä nyssäköitä on siellä täällä, koneella soi tällä hetkellä Maria Menan Fragile-kappale repeatilla.
I've been walking around all day,
Thinking.
I think I have a problem,
I think I think too much.
I've been taught to hold back my tears,
And avoid them.
But you make pain into something I could touch.
Olen kävellyt ympäriinsä koko päivän,
Ajatellen.
Luulen, että minulla on ongelma.
Luulen, että ajattelen liikaa.
Minut on opetettu pidättelemään kyyneleitä,
Välttämään niitä.
Mutta sinä teit kivusta, jotakin mitä voin koskettaa.
I've been walking around all day,
Laughing.
I think I'd be better off without you here.
And I bet you're sweet and hard to get over.
So I'll cry and people will stop and stare.
Now that's okay.
Let them stop and stare.
Olen kävellyt ympäriinsä koko päivän,
Nauraen.
Luulen, että minun on parempi olla ilman sinua täällä.
Ja lyön vetoa, että olet suloinen ja vaikea päästä yli.
Joten itken ja ihmiset pysähtyvät tuijottamaan.
Se on ok,
Antaa heidän pysähtyä ja tuijottaa.
Cause I am fragile.
I am hopeless.
I'm not perfect.
But I am free.
Koska olen särkyvä
Olen toivoton
En ole täydellinen
Mutta olen vapaa.
Tulin eilen iltana myöhään kotiin. Olin ajelemassa ympäri Helsinkiä, nauttimassa yön pimeydestä, värivaloista, vauhdista, viileästä ilmasta ja mukavasta seurasta. Eilinen taisi olla minun jäähyväiset syksyiselle Helsingille. Eniten tulen kaipaamaan juuri tätä vuoden aikaa, tätä tunnelmaa ja viileyttä, sateisia ja harmaita päiviä, jolloin voi hyvällä omallatunnolla kääriytyä villahuopaan, juoda kuumaa teetä ja katsoa elokuvia.
Anjan kanssa juteltiin myöhään yöhön, nyt kun kaikki on edes jotenkin selvää täällä, voin lähteä. Ei ole enää mitään mitä voisin tehdä, joten lähden, en pakoon mitään, mutta ehkä ottamaan etäisyyttä Suomeen. Tänään teemme yhdessä ruokaa, syömme herkkuja hyvällä omallatunnolla, sanoin, että haluan viimeiset päivät olla ihan kotona, ei kiirettä, ei stressiä. Haluan nauttia täysillä kotini rauhasta, syysilmasta, hyvästä seurasta ja ruuasta, sekä lähtemisen ihanuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti