Kylmästä lämpimään

Viimeiset pari tuntiset kotona. Eilinen meni rinkkaa pakatessa, joka sujui yllättävän kivuttomasti. Klo 21 olin valmis, rinkka painoi n. 15 kiloa, tuntuuhan se hemmetin painavalta, mutta onneksi se sisältää myös minulle kuulumattomia asioita, kuten kengät ja kaksi pulloa vahvoja alkoholijuomia. Toivon vaan ettei tullissa tule ongelmia, koska mun lääkearsenaali on aikamoinen, mut minkäs teet kun olen kroonisesti sairas ja tartten kaikenmaailman astmapiippuja ja allergialääkkeitä. Onneksi kaikista lääkkeistä on reseptikopiot mukana. Eilen annoin avaimet Jarkolle, on se mahtava tyyppi kerrassaan, luottavaisin mielin uskaltaa asunnon jättää hänen haltuun. Anjan kanssa syötiin illallinen joskus kymmenen aikaan, loppuilta juteltiinkin pojista..

Yö meni punaiselle ristille, en nukkunut oikein kunnolla, mutta ei se mitään. Määränpäässäni saan varmasti levätä useamman päivän. Sairauden kanssa tilanne on melko hyvä, yskää on vielä, mutta sen kanssa selviän.

Tämä aamu on alkanut Jukka Pojan kanssa, hieman letkeää reggaeeta sopii täydellisesti tähän hetkeen. Aamupäivästä vielä 20 minuutin puhelu Espanjaan Kristalle ja muutamalle muulle ihanuudelle. Rehellisesti sanottuna tuntuu, ettei mulla ole mitään kirjoitettavaa, mä vaan odotan. Odotan Anjaa, lähtöä lentokentälle, viimeisiä puheluita, koneeseen nousua ja maiseman vaihtumista. Mun mieli ei vielä ole sisäistänyt sitä, että olen lähdössä. En mä ole kauas lähdössä, ihan lähelle vaan. On ihan sellainen olo kuin menisi jonnekkin Eurooppaan, koska en jännitä, en ainakaan kovasti. Mieli on hyvin levollinen, mutta suurimmaksi osaksi se varmasti johtuu siitä, että mulla on tuttu ihminen vastassa, joka on alusta alkaen briiffannu mua, antanut neuvoja lennolle, tulliin ja vaikka mihin muuhunkin. Siksi ei pelota lähteä laisinkaan matkaan. Ja kun määränpäässä ei tarvitse stressata mistään, kyyti kotiinkin on jo järjestetty.

Pääsis jo matkaan..Seuraavan kerran laitankin tänne viestiä Lontoonsta, Hongkongista tai Brisbanesta.

Cheers!