Ensimmainen paiva Melbournessa. Istuin kirjaston koneella, ylakulmassa tikittaa kello, 42 minuuttia jaljella. Eihan tuo aika riita mihinkaan! Adelaide on takana, rakastuin kaupunkiin aivan taysin. Se oli sopivan pieni, kotoisa, viihtyisa ja noh, ihmiset siella olivat ihania! Taytyy sanoa, etta reissun paalla kun on, vahiten sita ajattelee facebookkia, sahkopostin lukemista tai edes oman paivakirjan kirjoittamista. En ole iltaisin edes ehtinyt kirjoittaa omaa papeista paivakirjaa, onneksi bussissa olen jotakin voinut kirjoittaa, etta pysyy ajatukset ja tapahtumat jotenkin mielessa. Ei taalla ehdi tietokoneen aaressa olemaan, koska tekemista on ollut paljon, joten blogin paivitys ja sahkopostin kirjoittaminen on jaanyt..sori siita, mut minkas teet. :)
Viiimeiset pari paivaa ovat olleet todella intensiiviset. Oltiin 3 paivan ja 2 yon Great ocean tourilla. Meita oli 5 ihmista, mina, Andrea Saksasta, Kerry Walesista, Rita ja George Kanadasta ja tietenkin meidan ihana Kiwi-opas Wales alias Adam. Ollaan kiipeilty, tai ainakin yritetty, kavelty metsissa, otettu kylmasuihku hostellissa, nahty ensimmainen auringonlasku 12 Apostolin luona, syoty kengurua, juotu halpaa viinia joka ilta, ruokittu papukaijoja kadesta!! nahty upeita maisemia, nahty koaloja omassa elinymparistossa, hikoiltu ja paleltu, naurettu ja vahan itkettykin, nukuttua huonossa asennossa bussissa, olen joka sekunnista nauttinut, kuin ne olisivat viimeiset. parhain kokemus oli auringonlaskun lisaksi HELIKOPTERI lento Great Ocean roadilla. Se oli jotain mita en ikina unohda!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Oikeasti, ma en tieda mita kirjoittaa. on ollut vaan niin hienoa. Mita pidemman aikaa taalla olen, mita upeampi ihmisia tapaan, mita paremmalta minusta taalla olo tuntuu, sita enemman haluan jaada tanne. Olen alustavasti tehnyt jo suunnitelmaa tulevaisuudesta. Harmittaa etten ottanut suoraan working holiday viisumia, koska silloin ei tarvitsitsisi viela murehtia kotiinpaluusta. Mutta olen paattanyt, etta vietan ensi vuoden taalla. Tarkemmat suunnitelmat pidan ainakin viela itsellani. 5 paivaa Adelaidessa tai seuraavat paivat Melbournessa, eivat yksinkertaisesti riita mihinkaan. Haluan tulla tanne toihin, asua australialaisessa perheessa outbackissa, keskella ei mitaan, tavata lisaa ihmisia, ja yksinkertaisesti tehda elamastani sellaisen kun haluan, ja talla hetkella, haluan olla taalla. Voin sanoa, etta osin kaipaan kotiin, mutta enemman kaipaan tanne. Tapasin Adessa saksalaisen about 30 vuotiaan pojan, joka oli monta vuotta ollut reissussa, kiertanyt ympari maailmaa. han oli myynyt koko omaisuutensa, ottanut mukaan vain repullisen tavaraa, ja aloittanut matkustamisen ; liftaamalla. voin sanoa, etta olipa silla tyypilla paljon kerrottavaa. Ja niin moni ihminen lahtee, osa pakoon omaa elamaa, osa etsimaan itseaan, osa hukatakseen itsensa, mutta kaikilla on jollakin tapaa sama halua loytaa uutta, tavata ihmisia, oppia uutta muista, ja omasta itsestaan. Halua matkustaa ja nahda, kokea ja tuntea. On hassua olla "muka" kaukana kotoa, koska en tunne olevani kaukana. Isa ja aiti, kaverit ja sukulaiset, jokainen kulkee mun mukana, koska jokainen on mun sydamessa. tottakai paljon on sellaista minka haluaisi jakaa muiden kanssa..
Puhelimen kredit alkavat loppua, samoin aika tasta typerasta tietokoneesta. pitaisi miettia kuinka kauan olen Melbournessa, koska taalla on aivan liian paljon nahtavaa Taalla on menossa kulttuuriviikot, haluiaisin menna katsomaan pari esitysta, mutta saa nahda... Kierran pari paivaa Andrean kanssa ympariinsa, sit pitaa miettia miten paasen Sydneyyn.
mut olen taalla, hyvinvoivana,onnellisena ja iloisena kaikesta vastaantulevasta, allergialaakkeet pitavat nuhan poissa, vasymysta on havaittavissa, mutta no big deal. Rakasta no worries asennetta, olen tainut todella syntya vaaraan maahan :D Nyt tiedan miksi niin moni ihminen rakastuu tahan maahan ja jaa tanne..en muista miten Walesin kertoma tarina meni, mutta loppusanat olivat about nain: tahan maahan on vain yksi suunta. There is only one way to this country.
Kirjoitan taas kun ehdin, kuvista en tieda milloin niita saan koneelle!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Hello down there!
VastaaPoistaPitaisiko tasta kaikesta nyt paatella, etta lievien lahto- ja asettumisvaikeuksien jalkeen, tunnet tehneesi oikean ratkaisun noustuasi Helsinki - Vantaalla koneeseen kuukausi sitten?!
Jatka samaan malliin!
Kuvia malttamattomasti (mutta ei hiillostaen) odottava, M
Hello up there!:)
VastaaPoistaOlen tehnyt ehka elamani parhaimman paatoksen lahtemalla tanne, en kadu hetkeakaan, en edes niita huonoja hetkia, joita alkumatkasta oli. Kuvia tulee heti kun otan koneen mukaan kirjastoon ja paasen langattomaan verkkoon!!!