Toinen päivä Sydneyssä. Saavuin tänne maanantaina klo 7.30, yli 12 tunnin bussimatkan jälkeen. Olin aivan väsynyt, koska tunnetusti olen huono nukkumaan, oli kyse bussista, lentokoneesta tai yöjunasta; meikäläiseltä jää unihiekat saamatta.
Bussimatka meni yllättävän nopeasti. Kuski laittoi australialais-kreikkalaisen filmin pyörimään, sen parissa hurahti pari tuntia, ensimmäinen pysähdys oli klo 22 aikaan ja toinen klo 2.45. Istuin elämäni ensimmäistä kertaa etupenkissä, vieressä pieni, päätä minua lyhyempi valkotukkainen aasialaisnainen, joka kovasti pelkäsi istua etupenkillä, muttei kuitenkaan vaihtanut paikkaa kenenkään kanssa, vaikka siihen mahdollisuus annettiin. Hän ei puhunut lainkaan englantia, mutta jutteli kiivaasti takanani istuvan naisen kanssa. Tuo pieni nainen tuijotti minua koko ajan, aina kun haukkasin palan leivästä saati sitten kun otin mp3 soittimen esille. Sitten hän käänsi selkänsä ja haukkasi palan mäkkiravintolan purilaista, yritti tehdä sen mahdollisimman salassa etten olisi nähnyt mitä hän syö. Mukavan oloinen rouva, vaikkakin hyvin utelias.
Käytävän toisella puolella istui hollantilainen tyttö, joka oli kotimatkalla vuoden Ausseissa olon jälkeen, hänen kanssa jonkun verran juteltiin, kunnes molemmat laittoivat Ipodin kuulokkeet korville vaipuen horrokseen. Mun olis pitäny tajuta laittaa enemmän vaatetta päälle. Bussissa oli aluksi joku 20 astetta lämmintä, mutta onneksi kuski nosti lämmön 24 asteeseen, mutta aina pitäisi ottaa makuupussi peitoksi, niin ei tarvitsisi palella. Viimeiset päivät Melbournessa olivat aivan jäätävät. Jos olisin ollut Suomessa, olin tolla säällä laittanut jo talvitakin päälle. Paikalliset kulki t-paidoissa, hameissa ja sortseissa. Minusta kyllä tuntuu, ettei kesästä ole vielä tietoakaan, joten en malta odottaa että pääsen parin viikon päästä 30-asteen helteisiin, vaikka sitten varmasti valitan, että apua täällä on liian kuuma :D
Heti kun bussi saapui asemalle, heitin rinkan selkään, kävelin hostellille ja onnekseni pääsin heti huoneeseen, ja tietenkin ensimmäiseksi nukkumaan. Olen 8 hengen tyttödormissa, ihan kiva huone, mut ainoa miinus on se, että joudun nukkumaan yläpetillä. Inhoan kammeta itseäni täältä ylös ja alas ja taas ylös. Andrea, tyttö jonka tapasin Adelaidessa, jonka kanssa matkustettiin GOR ja hengailtiin Melbournessa, oli aivan sattumalta samassa hostellissa yötä!Aivan mahtava säkä, joten sovittiin, että kun olen nukkunut pari tuntia, soitan hänelle ja tehdään treffit Harbour Bridgelle, mennään näköalapaikkaan katsomaan Oopperataloa. Otin ilmaisen shuttle bussin hostellilta Circular Quahin, eli paikalliseen satamaan, kävelin läpi Sydneyn vanhimman alueen eli The Rocksin, eksyin Harbour Bridgen sillan alle, enkä meinannut löytää pääsyä itse sillalle. Loppu hyvin, kaikki hyvin, tapasin Andrean, kiipesimme Pylon Lookout pointtiin ja vietimme siellä parituntisen, otettiin kuvia Oopperatalosta, sillasta ja keskustasta.
Joku tässä kuitenkin mättää. Olen jotenkin pettynyt Sydneyyn, se ei todellakaan ole vastannut niitä kuvitelmia ja kuvia, joita postikorteista näkee. Tottakai Harbour-silta ja Oopperatalo ovat upeita, sekä päivällä että iltavalaistuksessa, mutta eivät lopulta niin sykähdyttäviä, kuin olin kuvitellut. Eniten olen ehkä pettynyt Opperataloon. Se ei olekkaan yksi kokonainen rakennus, vaan se koostuu kolmesta eri osasta, jotka tietystä kuvakulmasta näyttää siltä, että se olisi yksi iso rakennus. Muistan Brisbanessa kuvitelleeni miltä tuntuu istua Oopperatalon portailla, mitä ajatuksia mulla on mielessä ja miltä tuntuu olla paikassa, jonka on aina halunnut nähdä. Silloin ajattelin, että ehkä mietin, et mitä hemmettiä teen yksin näin kaukana kotoa. Mutta eilen mielessä oli lähinnä, että no niin, nyt on silta ja oopperatalo nähty, voinkin jatkaa tästä nyt matkaa.
Sydneyn on liian iso kaupunki minulle, tähän ihmismassaan ja näiden pilvenpiirtäjien keskelle on niin helppo hukkua, enkä tarkoita tällä nyt eksymistä. Tässä kaupungissa ei ole sitä persoonallisuutta, jota esimerkiksi Melbournessa tai Adelaidessa on. Melbourne on kulttuurien sulatusuuni, jossa uusi ja vanha rakennustyyli kohtaa, kun taas Adelaide on sympaattinen pikkukaupunki, jossa vain on sitä jotakin! Minusta Sydney on persoonaton kaupunki, jossa on korkeita taloja, ne must-nähtävyydet, joiden takia tuhannet ihmiset tulevat tänne, paljon liikemiehiä Armanin puvuissaan, ja se ainainen kiire. Ja minusta Circular Quay pilaa koko Sydneyn keskustan, en tiedä miksi, mutta se ei vaan sovi tuohon..
Lauantaina, kun palasin takaisin Brisbaneen ja ihmiset kysyivät miten reissuni meni, ja moni sanoi samaa Sydneystä, että he eivät myöskään tykänneet koko kaupungista. Liian iso ja ahdas. Aivan niin. Olen muutaman hienon rakennuksen nähnyt, mutta jotenkin ne vain uppoutuvat ja jäävät taka-alalle huomaamattomiin.
to be continued..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti