Melbourne

Melbourne, maanantaina klo 17 aikoihin. Groovy Grapesin bussi liukuu maanantai ruuhkassa kohti keskustaa, näkökentässä pilvenpiirtäjät. Matkustajat ovat äimistyneitä, yhtäkkiä ollaan takaisin sivistyksessä, muutamien metsissä, vuorilla ja meren äärellä vietettyjen päivien jälkeen. Epäuskoinen olo. Andrea, Rita ja George heitetään ensin yöpaikkoihinsa. Minä ja Kerry jäädään pois Flinders stationilla. Jätetään hyvästit ja toivotetaan hyvää matkaa toisillemme. Oma hostelli on melkein heti aseman vieressä, olen siis aivan Melbournen keskustassa. Respassa vastassa ranskalainen poika, rinkka painaa hemmetisti, väsyttää ja on nälkä. Tietokoneissa on vikaa, en saa printattua hostellivarausta, käyn paristi koneella ja kirjoitan tarvittavat tiedot ylös. Vihdoin pääsen pieneen 4 hengen huoneeseen, jossa on aasialaisia, pieniä tummia tyttöjä, joista kukaan ei tietenkään puhu englantia. Mulla on yläpunkka, en tykkää. Tässä hostellissa on sentään lukkokaaapit, jonne saa kamat säilöön.

Andrealta tulee viesti, joko mennään keskustaa katsomaan. Hän tulee hostellille, kävellään hetki ympäriinsä, mennään Eureka towerille, jonne pääsee kerrokseen 88 katsomaan maisemia. Melbourne muistuttaa ensisilmäykseltä paljolti Brisbanea, koska myös tämän kaupungin läpi virtaa joki. Taloja on uutta ja vanhaa, korkeaa ja matalaa, hyvin eurooppalaista, osittain tosi modernia rakennustaidetta, toisaalta vieressä saattaa sitten olla 100 vuotias talonröttelö. Mutta tykkään, niin paljon tykkään tästä kaupungista, mutta ei se kyllä voita Adelaidea, joka todella vei sydämmen. Pikkukaupungeissa on paljon rennompi ilmapiiri, isoissa miljoonakaupungeissa kaikilla on vaan kiire jokapaikkaan. Seuraavaan kokoukseen, lounastunnille, palaveriin, iltapäivällä kauppaan, kotiin, hakemaan lapset, junaan tai bussiin. Kiirekiirekiire. Oltiin tornissa juuri kun aurinko oli laskenut, saatiin upeita kuvia. Kaupunki näyttää öisin paljon hienommalta kuin päivisin, aurinko paljastaa silloin niin monta rumaa asiaa. Öisin se kaikki on poissa, se jota kukaan ei näe. Aikaa meni varmasti toista tuntia, olisin voinut jäädä torniin koko illaksi, lukemaan hyvää kirjaa, katselemaan upeita maisemia, erilaisia ihmisiä ja kirjoittamaan ajatuksia paperille. Mutta nälkä yllätti meidät. Yritettiin Federation squarella saada yhteyttä langattomaan nettiin, muttei se toiminut. Sovittiin, että aamulla mennään turisti-infoon kysymään, missä on kirjasto ja ilmainen netti. Käveltiin keskustassa täällä on paljon enemmän värillisiä ihmisiä, ihmisiä Aasiasta, Euroopasta, Afrikasta, Intiasta. Paljon värikkäämpää ihmismassaa, kuin esimerkiksi Adessa tai Brissyssä. Söin dumplingseja päivälliseksi, Andrea otti pirtelön. Käveltiin takaisin hostellille, ja Andrea käveli omaan majapaikkaansa.

Tiistai 12.10.2010

Heräsin siinä puoli yhdeksän aikaan, tai jo aiemmin kun huonetoverit kolistelivat kun pakkasivat tavaroitaan. Menin lähimpään turisti infoon, Andrea oli päätynyt toiseen paikkaan. Menimme kirjastoon, jossa oli netti, mutta sekin piti varata ja sen sai vain tunniksi kerrallaan. Ärsyttävää, joko joudut maksamaan pitkän pennin hostellissa netinkäytöstä tai sitten menen kirjastoon ja saat käyttää sitä rajoitetun ajan. McDonald's:issa on netti, mutta sekin maksaa. Wi-fi on aika monessa paikassa, mutta en jaksa aina kantaa tuota pikkukonetta mukana. Kirjastoreissun jälkeen käveltiin Queen Victoria's Marketeille, siis ulkoilmatorille ja kauppahalliin. Ostettiin hedelmiä ja aivan ihania kokojyväsämpylöitä. Lisäksi sieltä olisi saanut Finn-style leipää. Meinasin ostaa, koska se olis ollut kunnon ruisleipää. En kestä enää valkoista pullamössöä, jota taas on väkisin joutunut syömään. Ei tarvinnut syödä kun puolikas sämpylästä ja vatsat olivat täynnä. Hedelmät täällä ovat aivan toista luokkaa kun kotona, tuoreita ja herkullisia, ja myös melko edullisia.

Marketeilta:

Mentiin puistoon syömään ja matkalla huomasin, että meidän edessä kävelee 4 suomalaista, en sanonut heille mitään, mutta nautin suunnattomasti Suomen kielen kuulemisesta! Great Ocean roadilla oli tosi hankala olla mukana keskusteluissa, koska aiheet ja tilanteet muuttuivat nopeasti, olin aika paljon hiljaa, koska huomasin, että porukka ei jaksa odottaa vastausta, jos sen saaminen hieman kestää. Olen tottunut puhumaan rauhallisesti ja nauttimaan hitaampitempoisista keskusteluista. Mutta olen huomannut, että kuullunymmärtäminen on tosi hyvä, mikään ei jää ymmärtämättä, jossei muutamia Walesilaisia slangisanoja oteta huomioon..

Mutta mä en ymmärrä vieläkään mihin mun kielitaito välillä katoaa ja pikkuhiljaa mua rupee ärsyttämään, kun en pysty nokkelasti ja sukkelasti enää vastaamaan takaisin. Tunnen itseni aivan idiootiksi. Tässä yksi esimerkki: Adelaidessa oltiin ruokapöydässä hollantilaisten kanssa, puhuin täysin natiivin lailla, selän takana oli irkkutyypit ja kun käänsin pääni heitä päin, puhe lakkasi tyystin ja mongersin jotakin aivan omaa. Toisaalta oli mukava kuulla Samanthalta, että puhun tosi hyvää englantia, mutta ilmeisesti en luota omiin taitoihini tarpeeksi, että uskaltaisin puhua rennosti miettimättä sanoja etukäteen. Jostakin syystä englannistani on tullut tosi jäykkää ja vaivalloista. Sellaista hakemista, joka ärsyttää tosi paljon. Osittain siihen vaikuttaa ehkä sekin, kun viettää aikaa ihmisten kanssa, joiden englanti on huonompaa, ja joiden kanssa joutuu puhumaan hyvin yksinkertaisesti, pelkkiä päälauseita käyttäen, koska se jää helposti päälle. Tekisi mieli soittaa Harshalle, ja jutella pari tuntia, niin eiköhän se kieli sieltä palaisi. Ja väsyneenä en senkään vertaa jaksa yrittää parantaa omaa puhetta. Niin ja irkkujen kanssa kun tuli vietettyä aikaa, niin cool sanasta tuli cuul ja omasta r:stä voimakkaampi. :D

Mutta se tuosta kieliongelmasta, ehkä se tästä pikku hiljaa. Tosiaan mentiin syömään lounasta puistoon, hypätiin sen jälkeen ilmaiseen turistiratikkaan, jonka kyljessä lukee City of Vienna. Se on sellainen satavuotta vanha puuratikka, joka kulkee kaupungin ympäri. Näppärä kulkupeli. Jäätiin pois Flinders stationilla, Andrean piti tulla samaan hostelliin yöksi, mutta päätti että kysyy omastaan ensin onko siellä tilaa, koska ei jaksa kantaa rinkkaa. Jokatapauksessa kun tulin tulin kaupungilta, alapeti oli tyhjänä, joten otin omat lakanat ja siirsin itseni toiseen sänkyyn. Andrean piti tulla illalla tekemään ruokaa mun kanssa, mutta hän laittoi viestiä, ettei jaksa tulla, koska oli kotimatkalla kastunut, aivan kuten minäkin. Kävin ostamassa bussilipun Firefly-yhtiöltä, koska Greyhoundin toimisto oli kiinni, enkä jaksanut odottaa seuraavaan päivään. Olen siis Melbournessa sunnuntaihin asti, illalla klo 19 lähden bussilla Sydneyyn. Matka kestää 12 tuntia, olen siis aamu seitsemältä perillä. Se tietää pientä kuolemaa, mutta ei anneta sen haitata. Huomenna nukun pitkään :D

Keskiviikko. Ulkona satoi tänään vettä. Otin ratikan Victorian satamaan ja Docklands:lle. Ostoksille siis :)

Iltapäivästä palasin hostellille, huoneeseen oli tullut tyttö Saksasta, päätettiin yhdessä Sinan ja Andrean kanssa käydä pikaisesti kirjastossa ja mennä illalliselle Italia-kortteliin. Paluumatkalla katsastettiin myös Chinatown, Southbank ja Crown-casino.