Sataa sataa ropisee

Taalla sataa vaan vetta. Kaytiin ratikka-ajelulla St. Kildassa aamupalan jalkeen. Olen pari paivaa viettanyt saksalaisten tyttojen kanssa, joista toinen lahti eilen yobussilla Sydneyyn. Toinen tytto saapui eilen Melbourneen. Vasta eilen, tuntuu aika vahalta ajalta, mutta olen viettanyt hanen kanssa reilusti yli 30 tuntia, kun olemme samassa dormissa, joten sita on pakostakin toisen kanssa 24/7. Olen hankkinyt halle simkortin, vienyt ympari Melbournea, hommannut melkein tyopaikankin kun tormasin kadulla kreikkalaiseen mieheen, joka sanoi etta menkaa tuohon ravintolaan ja kertokaa Peter the taxi driverilta terveisia niin tyopaikka on taattu.

Miten helppoa tanne olisikaan jaada. Tanaan loysin hostellilta lappusen, jossa haetaan sairaanhoitajia. Jos ei olisi viikonloppu tulossa painelisin toimistoon ja hankkisin toita. Harmi,etten voi muuttaa mun viisumia jo nyt. Oikeasti taa ryntaily paikasta toiseen, hostellista toiseen, tietylla tapaa sopii mulle, mutta kun loytaa sen oikean paikan, ne oikeat ihmiset ja sopivan ilmapiirin, niin ei sita halua lahtea eteenpain, sita haluaa vahaksi aikaa jaada paikoilleen. Andrea teki joka paivalle suunnitelman, mita halusi nahda. Ma jos reissaan, menen sinne minne mieli tekee, kavelen kaupungilla, juttelen satunnaisesti vieressa istujan kanssa, otan kuvia, makoilen puistossa lukien kirjaa tai menen vaikka elokuviin jos sataa vetta. Jos joku museo, muistomerkki ja muurahaisen kokoinen muistomerkki jaa nakematta, ei se mun maailmaa kaada.

Katsoin ratikassa karttaa, viereiselle penkille istahti about 65 vuotias mies, joka heti kysyi tarvitaanko apua. Mietittiin missa ratikassa ollaan kun en huomannut katsoa numeroa. Juteltiin koko ratikkamatka keskustaan. Han kehui kielitaitoani, laskin etta olen lukenut ainakin 11 vuotta englantia ja hyva palaute omasta kielitaidosta on niin se mita tarvitsen. Heti sita rentoutuu kun joku sanoo, et come on, kyl sa osaat!

St. Kildassa kavelin parturiin ja juttelin mieskampaajan kanssa varmasti yli 30 minuuttia mita tekisin mun hiuksille. Kysyin paljon maksaisi leikkaus, no perushinta on 85 talaa, joo ei kiitos. taidan kavella tohon hostellin viereen missa leikkaus maksaa 15 taalaa ja ostan varin kaupasta. Se vaan harmittaa, ettei taalla ole niin vaaleita savyja kun kotona. mulla on meinaa kauhee tukkaongelma, kun taa on puolessatoista kk kasvanut jo hemmetisti, latvat on tosi kuivat, kun taalla vesi on erilaista, koko ajan pitaa kayttaa hoitoainetta, muuten hiukset on kuin hamppua.

hah, ei oikeasti ole mitaan sen erikoisempaa kirjoitettavaa. mun pitais tavata indie, tytto joka nikon kans tavattiin espanjassa reilu vuosi sitten kun oltiin siel reissaamassa. olen niin laiska laittamaan viestia...mut tanaan vois jotain jarkevaa tehda.

eilen kaveltiin kaupungilla ympariinsa, lahdin itekseni viela kiertamaan kun sina halusi lepaamaan. meinasin eksya tavarataloon, yhta kalliseen kun suomen stokka. siella oli joku VIP ilta menossa, skumppaa olis voinu juoda lasi tolkulla, mut mulle tuli ahdistus, et miten sielta paasi ulos, kun koko paikka oli remontissa. kesti varmaan puoli tuntia et loysin uloskaynnin. 14 min koneessa jaljella.

mut kaikki hyvin taalla. allergia on aivan hirvea, cirrus loppui tanaan, ellen loyda tabuja kassin pohjalta, duactia on viela vahan jaljella. loput on brisbanessa. joten jos laakkeet loppuu loppuu myos mun reissut..

ei taida tasta maapallosta loytya maata, maanosaa tai kaupunkia, jossa mulla ei olis allergiaa. mut sen kanssa on elettava, niinkuin tahankin asti.

mut no worries asenteella mennaan, nautin sateesta yllattavan paljon, tanaan toppasin itseni, joten kylmakaan ei ole. melbourne on ihana kaupunki, niin kotoisan eurooppalainen, varsinainen kulttuurien sulatusuuni. ratikkamies sanoi, etta tama oli jokunen vuosi sitten suurin kreikkalaisten ihmisten keskittyma sitten ateenan..aika hulppeeta.

mut nyt menoks!