Kuvat tulivat nyt väärään paikkaan, mutta ihan sama, tässä ekan illan kuvia.

Tiistai-ilta Flinders station hotel backpackersissa. Ulkona sataa vettä, joten ilta päättyi lyhyeen. En ole koneella ollut aikoihin, tai tänään kävin lyhyen jutun kirjoittamassa kun olimme Andrean kanssa kirjastossa. Hän oli purskahtaa itkuun, kun huomasin, että oli unohtanut hostellille bussilipun varausnumeron, eikä näin ollen pystynyt varmistamaan lippuaan Sydneyyn. Huomenna uusi yritys, no worries. Täytyy luntata omasta päiväkirjasta, mitä kaikkea sitä on tullut tehtyä.

Täytyy varmasti kerrata hieman viime viikon tapahtumia Adelaidesta, kirjoittaa juttua Great ocean roadista ja matkasta Melbourneen sekä hieman ensitunnelmia tästä kaupungista.

Tienpäällä kun on, ei ole aikaa ajatella sähköpostin ja naamakirjan lukemista, saati blogin kirjoitusta. Olen joka päivä pakottanut itseni kirjoittamaan edes muutaman rivin, jotta muistaisin mitä päivän aikana on tullut tehtyä. Great ocean road tour oli erittäin intensiivinen 3-päiväinen retki Adelaidesta Melbourneen.

Mutta ennen sitä, hieman kertausta mitä Adelaidessa tuli tehtyä. Saavuin Adeen siis maanantaina, joskus neljän aikaan iltapäivästä, otin bussin hostellille, jossa vastassa oli ihana tsekkiläinen tyttö. Purin tavaroita hieman ja lähdin samantien kaupungille, joka oli täysin autio. Kävelin ympäriinsä, otin valokuvia, pysähdyin syömään nuudeleita katuravintolaan ja kävin kaupassa ennen hostellille menoa. Tapasin ensimmäisenä iltana Johnin, Etelä-Afrikasta, ollut Outbackissa maitotilalla töissä monta kuukautta, nyt paluumatkalla Afrikkaan. Annie, tyttö Englannista, joka tullut Melbourneen opettamaan lapsille englantia. Andrea, meidän ikinuorekas 38-vuotias vauhtimimmi, joka muuttanut Englannista takaisin kotimaahan, työpaikka ja asunto hakusessa, molemmat hän sai hankittua sen viikon aikana kun siellä olin. Tara, minun ikäinen tyttö Hollannista, joka 6 kk reissaamassa Ausseissa ja Uudessa-Seelannissa. Ja Dave, 28-vuotias itsensäetsijä, hostellin Duracell-pupu pinkeissä sortseissa, ADHD-lapsi, jonka kanssa meillä oli ehdottomasti hauskoimmat hetket, oltiin match made in heaven, koska meillä oli täysin samanlainen leffamaku :)

Tiistaina saapui sitten uutta porukkaa, Thomas, Samantha ja Ronan, mun ihana irkkuhalinallepoika, jonka sain tokavikana iltana itkemään, kun hän pakottautui kertomaan äiti-poikasuhteestaan. Hänen kohdallaan voin sanoa, että jos lapset ovat joskus ilkeitä ja pahantahtoisia vanhempiaan kohtaan, niin kyllä myös vanhemmat ja etenkin äiti, osasi hänen kohdallaan olla aika hirviö. Kuka äiti sanoo omalle pojalleen, kun hän on lähdössä reissuun, että minä vihaan sinua?!!

Tiistai päivästä ei muistikuvia, eikun kiersin keskustaa, kävin yllättäen kaupoilla, ja illalla taidettiin istuskella yhteisessä olohuoneessa juoden laatikkoviiniä irkkutyyppien kanssa. En muista mitä katsottiin, mutta Andrea juhlisti iltaa skumpalla kun hän oli saanut töistä, me muut juotiin jotakin muuta(?). Meitä taisi olla minä, Andrea, Dave, Ronan ja se saksalainen reissumies, jonka nimeä en muista. Muisti palaa pätkittäin. Jossakin vaiheessa päädyttiin parvekkeelle, pojat rupes vääntämään kättä, ,me otettiin tyttöjen välinen skaba, jonka Andrea voitti. Ronan meinasi hypätä parvekkeelta ja rikkoa mun kameran, sanoin, et päästä irti siitä, Dave oli vieressä ja sanoi Ronanille, et jumankauta irti siitä kamerasta, koska mä olen tosissani. Mitäs muuta, jossakin vaiheessa päädyin taas poikien pöytään, kuuntelemaan legendaa. Täytyy sanoa, että viihdyn reissussa poikien kanssa paljon paremmin kuin tyttöjen, kundit on niin paljon helpompia. Jossakin vaiheessa saksalaispoika meni nukkumaan, ja me jäätiin nelisteen istumaan iltaa. Kello 4 aikaan mentiin pehkuihin ja aamulla herätys oli klo 7.45 viininmaistelukierrokselle Barossa Valleyihin.

Kännikuvia:

Keskiviikkona mentiin Groovy Grapes järjestämälle viinikierrokselle, Barossa Valleyihin, joka on Australian kuuluisinta viininviljelyseutua, voin sanoa, että se automatka oli ehkä upein ikinä, maisemat näyttivät samalta kuin Italian Toskanassa. Oli laaksoa ja kukkulaa, viiniviljelmyksiä, lampaita pelloilla, lampia ja jokia, kerrassaan hienoa. Kävimme 4 eri paikassa: Jacob'c creek, Simpatico wines, Richmond Grove ja viimeisenä oli Seppeltsfield. Jacob's creek on kaikkien suurin ja tunnetuin viinintuottaja Australissa ja ympäri maailma tietysti. Simpatico wines oli pienempi viinitila, jonka viini myös maistui vähiten. Richmond Grovessa saatiin infopaketti kuinka viiniä nykyaikana valmistetaan ja mitä vaiheita siihen kuuluu. Seppeltsfieldissä maisteltiin tiukempaa tavaraa ja ihmeteltiin yhtä kalleimmista viinipulloista(?), se oli satavuotiasta jotakin. En todellakaan enää muista mitä me juotiin, mutta se oli vähän viskin/viinin/liköörin sukulaista, mutta jokatapauksessa se 25-vuotias tavarakin oli hyvää :) Tuossa vaiheessa oltiin juotu about 24 maistiaislasillista viiniä, joten kaikki ei ihan jäänyt mieleen. Kotimatka meni kaikilla nukkuessa :D Illalla hostellissa tehtiin yhdessä ruokaa, katsottiin leffoja ja oltiin yhdessä. Taloon oli tullut uutta väkeä, muutama hollantilainen; Annelee, Jan ja Sanne sekä saksalainen poika Matias.

Parhaita paloja reisssulta:

Illalla jatkettiin Goon:in (halvan laatikkoviinin) juomista, ja tällä kertaa katsottiin Into the wild elokuva. Thomas alias Nikki, yllättäen totesi tämän olevan hänen suosikkileffansa, joten tietenkin juteltiin leffasta ja siitä kirjasta, koska Into the wild on myös mun suosikkileffa. Itkusilmässä sitä tihrustettiin, Taran kanssa juteltiin matkustamisesta ja ihmisistä, ja tietenkin pojista. Jossakin vaiheessa aloitettiin uusi leffa, eka oli joku 44 inch chest, mutta vaihdoin sen poikien ollessa suostuvaisia Dear Johniin :D Harvinaista, että 4 poikaa suostuu katsomaan romanttista hömppää yhden tytön kanssa. Illan mittaan porukka nukahti ja jäin Ronanin kanssa juttelemaan kaikesta mahdollisesta, tai pikemminkin kuuntelin mitä hän kertoi omasta elämästään, mutta niistä tarinoista ei sen enempää. Huomattiin molemmat, että muistutetaan pelottavalla tavalla toisiamme, toivottavasti tulevaisuudessa pidetään yhteyttä.

Torstaina kiersin kaupunkia Anneleen kanssa, käytiin parissa museossa, olisin halunnut kiertää hitaammin ja tutustua Aboriginaalien kultuuriin, mutta seuralaista ei tainut kovin kiinnostaa. Hän oli kovin nuori ollakseen näin kaukana, lisäksi hän ei halunnut juuri englanniksi keskustella, sanoi että hollantia on mukavampi puhua kun pystyy itseään ilmaisemaan paremmin, ja hän kaipasi vanhempiaan liian paljon, joten oli päättänyt lähteä reilun kk päästä kotiin. Loppujen lopuksi meillä oli mukava päivä, illalla mentiin porukalle Grace Emilyyn kaljalle, koska John lähti sinä iltana kotia kohti. Loppuilta vietettiin kai elokuvan parissa. Juteltiin ilta Ronanin kanssa, kunnes Duracell-pupu ilmeistyi paikalle viihdyttämään meitä tarinoillaan.

Kuvia joen varrelta:

Ronan

Dave ja Andrea

Jan, Sanne ja Matias

Perjantai-aamuna Annie ja Tara lähtivät, meidän piti Anneleen kanssa mennä rannalle, mutta hän oli pahoinvoiva, minä väsynyt ja nuhainen, joten katselin päivän Daven kanssa elokuvia, mm. The Blind side, joka muuten on aivan mahdottoman hyvä leffa! Perjantai oli siis lazy day, monelle joutui sanomaat heipat, joten fiilis oli hieman alhaalla. Illalla piti mennä kaljalle, mutta istuskeltiin porukalla keittiössä ja olkkarissa, Andrea tarjosi lähtöviinit ja siinä samalla joi itsensä humalaan. Menin klo 22 nukkumaan, koska seur. Päivänä oli herätys klo 6.45.