Nuhanenä

Jailhouse, vanha vankila, josta on tehty moderni hieno uusi hostelli, on aivan valloittava paikka viettää sairaspäivää. Nukuin yön todella huonosti, nenä oli tukkoinen, vuosi kuin hana ja silmät olivat tulessa ja rähmässä, kävin yöllä pesemässä silmiä, kun tuntui ettei niitä saa edes auki. Aamulla heräsin todella aikaisin, heitin vaatteet päälle ja menin respaan kysymään, missä on lähin sairaala ja tai lääkäriasema. Vieressä seisoi musta baskerihattuinen mies, joka sanoi, että odota, kirjoitan sähköpostin ja lähden näyttämään sinulle sairaalan.

Hetken odottelin, soitin sillä välin kotiin. Jo heti ensimmäisessä risteyksessä meni pieleen, mutta en jaksanut sanoa, mitään kun luulin että hän tietää jonkun toisen paikan. Mies oli kotoisin Aucklandista, mutta tullut Christchurchiin opiskelemaan. Hän oli muusikko ammatiltaa, perheen mustalammas. Jotakin juteltiin kun kuumassa auringonpaisteessa käveltiin. Käveltiin jonnekkin kaupungin laitamille ja sieltä keskustaan. Kun kerroin ammatistani, hän sanoi että sinun täytyy tulla tänne töihin, turhaa jännnität ammattisanaston osaamista, sen oppii nopeasti. Keskustassa huomasi maanjäristyksen vaikutuksen, kadut olivat poikki, tiilikasoja ympäriinsä, isoja halkeamia talojen seinissä. En kovinkaan paljoa jaksanut keskustella, hän ehdotti aamukahveja jossakin, mutta sanoin, että haluan sairaalaan ja sitten takaisin hostellille lepäämään. Löysimme vihdoin paikan, hän jatkoi matkaansa, minä menin triagehoitajan luokse ja kysyin neuvoja. Hän ehdotti, että kävisin sairaalan apteekista hakemassa käsikauppalääkkeitä. Jos niistä ei olisi apua, menisin lääkärin vastaanotolle. Kävelin apteekkiin, ostin Telfastit ja Flixonaset apteekista, ja harhailin väsyneenä hostellille. Ulkona oli erittäin lämmin. Täällä kyllä saa varautua säähän kuin säähän, Margaret sanoi hyvin, että yhdessä päivässä voi olla 4 vuoden aikaa. Todentotta. Lääkkeet naamaan, hieman datailua ja nukkumaan. Nukuin varmaan puoli päivää, kävin lähikaupassa ostamassa ruokaa, teki mieli muroja ja maitoa, herran jumala, en ole maitoa juonut pitkään aikaan. Illalliseksi oli siis muroja ja maitoa. Olen 10 hengen dormissa, joka on tosi tilava. Paras hostelli, jossa olen koskaan ollut. Aitoa vankilameininkiä. Hostellin respassa on ihana tyttö, joka aina kysyy vointia :) Tomorrow is going to be a better day, she said. Toivon niin.

Taidan katsoa elokuvan ja mennä nukkumaan. Huomenna on uusi päivä ja toivottavasti olokin parempi. Maanantaina lähden Alppijunalla Greymouthiin, ja sieltä bussilla Franz Josef jäätikölle.

Adios,

L