Queenstown 25.5.2011.

Puoli vuotta sitten katselin samanmoista näkymää hostellihuoneen ikkunasta, silloin silmät punaisena ja nenä vuotavana, siis hirvittävän kipeänä. Tällä kertaa reissunainen on terveenä, maisema näyttää samanlaiselta, mutta syksyn väriseltä. Puissa kellertävän punaiset värit ja ihmisillä toppatakit päällä. Tasan viikon kuluttua lähtee Aucklandin kansainväliseltä lentokentältä Jetstarin lento Singaporeen, jonka kyydissä minäkin vaihdan taas maisemaa. Kylmistä syksymaisemista 30 asteen helteeseen ja 80% kosteuteen. Vähän jännittää, koska nuo Aasian maat ovat vieraammat, mutta antaa mennä!Kerran sitä eletään ja jos olen uskaltanu hypätä lentokoneesta, niin eiköhän pari viikkoa Singaporessa ja Kuala Lumpurissa suju mutkattomasti.

Viikot Uudessa-Seelannissa alkavat olla takanapäin, vietin viimeiset kaksi viikkoa täällä Etelä-Saarella,halusin palata Wanakaan ja Queenstowniin, ottamaan lomaa lomasta. Wanaka näytti erilaiselta, tuntui paljon pienemmältä paikalta. Vietin aikaa Karinin, Hollantilaisen tytön kanssa muutaman päivän. Tämän jälkeen hän lähti Franz Josef jäätikölle, ja minä jäin Wanakaan. En tehnyt mitään, nukuin varmaan 13 tunnin yöunet muutamana päivänä, kävin kävelemässä, ,luin kirjaa puistossa, en jutellut kenenkään kanssa, vaikka huone oli täynnä ihmisiä. Olin samassa huoneessa ja samassa sängyssä, jossa olin puoli vuotta sitten. Hassua!! Taitaa olla taas pientä reissuväsymystä ilmassa, siksi oli ihan hyvä olla yhdessä paikassa 5 pvä, täällä Queentownissa olen 4 pvää ja sitten Aucklandiin kolmeksi päiväksi.

Välillä reissussa tarvitsee aikaa myös kaiken nollaamiseen. Pohjoissaaren kiertäminen oli aika tiivistä, kaksi päivää siellä ja toiset tuolla, joten nollaus tuli tarpeeseen, vaikka vieläkin on vähän sellainen olo, että antakaa mun olla yksin J Minusta on aivan ihana olla ihmisten kanssa, jutella kaikesta maan ja taivaan välillä, mutta toisiaan ei vain jaksa avata suutansa. Kuten rakas ystäväni joskus minua kuvaili sanoilla sosiaalinen erakko, taitaa pitää hyvin paikkaansa taas. Rakastan viettää aikaa yksin, en tarvitse jatkuvasti toisen ihmisen seuraa, viihdyn aivan yhtä hyvin yksin, välillä tekemättä mitään. Ja kun on viettänyt useamman päivän samojen ihmisten kanssa, ja heti seuraavassa hetkessä jättänyt hyvästit, on vaikea välillä ottaa kontaktia uusiin ihmisiin. Ehkä vaikein asia pitkällä matkalla olossa on se, kuinka nopeasti ihmisiin kiintyy, kuinka paljon heidän kanssa vaihtaa ajatuksia, ja kuinka surullista on sanoa näkemiin, varsinkin kun tietää että suurimpaan osaan heistä ei tule pidettyä yhteyttä. Kuten elokuvassa Map for Saturday sanotaan, ”minulla oli hyvä ystävä, juuri tässä hetkessä, juuri tänä päivänä ja tähän kellon aikaan”, kunnes tiet erosivat,” tai jotakin tuollaista.

Hyvästien jättämisessä kehittyy matkan varrella. Ensimmäiset ihmiset tulee muistamaan aina, mitä heidän kanssa teki ja jutteli, ja hyvästien jättäminen on vaikeampaa, loppumatkasta ei enää päästä ihmisiä niin lähelle vaikka heidän kanssa viettää aikaa. Ehkä se on joku itsesuojautumiskeino, ettei anna ihmisten tulla niin lähelle, vaan tunnesiteen heihin pitää vähän ”kylmempänä”. Toisaalta on sitten näitä ihmisiä, joiden kanssa pitää yhteyttä. Saksalainen tyttö Marit, jonka tapasin Gisbornessa ja uudestaan Wellingtonissa, hän tulee kanssani Pariisiin, jonka jälkeen matkaamme Stuttgartiin, hänen kotikaupunkiinsa. Joidenkin ihmisten kanssa vaan tulee heti toimeen ja mahtavinta on se, kun heitä näkee uudestaan!!!

Matkasuunnitelmat Singaporen ja Kuala Lumpurin jälkeen jatkuvat seuraavanlaisesti: Kuala Lumpurista lennän Pariisiin muutamaksi päiväksi, Pariisiin jälkeen menen bussilla Saksaan, Stuttgartiin ja mahdollisesti ystäväni Anjan luokse Kisslegiin, tämän jälkeen vuorossa Munchen. Siellä on tarkoitus viettää pari päivää ennen bussimatkaa Prahaan. Siellä treffaan Janan, tai kovasti toivon että hän ehtii tapaamaan minua, Prahan jälkeen Varsovaan, siellä pari päivää. Bussi Vilnaan, Vilnasta Riikaan ja aina Tallinnaan asti. Olen tulossa kotiin Pariisista siis Baltian maiden kautta. Eli nyt äiti ja isä vihdoin Tallinnaan meikäläistä vastaan!

30.5.2011. Toiseksi viimeinen päivä Aucklandissa, keskustassa sijaisevassa Base-hostellissa. En kerta kaikkiaan kestä tätä hostellia, mutta se on parhaimmalla paikalla, halvin ja hintaan sisältyy aamupala, joten en nyt valita. Viime yönä täällä oli yksi ranskalainen poika, joka on valloittanut puolet huoneesta. Vaatteita lojuu joka paikassa, ja mies nukkuu päivät, ”herää” joskus seitsemän kahdeksan aikaan illalla, juo kokiksella terästettyä viskiä kaverinsa kanssa, bailaa aamunpikkutunneille, ja rymyää huoneeseen keskellä yötä, nukahtaa punkkaansa vaatteet päällä ja herää noustakseen vessaan ja tupakalle, jatkaakseen taas unia. No on sekin jonkunlaista elämää. Tänään tänne tuli pari ruotsityttöä, tunnistin Fjällun repusta ja puheesta. (olivatkin muuten Tanskasta, mutta kolmas tyttö oli Ruotsista)

Lensin tosiaan eilisaamuna Queentownista, koska minulla ei ollut aikaa tulla maateitse Pohjoissaarelle, ja Grab-a-seat nettisivuilta sain superhalvan lennon, joten why not. Säästin aikaa ja vähän rahaakin. Päivät meni nopeasti, vietin suurimman osan ajasta Krupan kanssa, intialaisperäisen tytön kanssa, joka oli jo Wanakassa samassa dormissa ja sattumalta myös Queenstownissa. Illat istuimme Patrickin ja Mauricen kanssa, viimeisenä iltana kävimme hakemassa Fergburgerista roskaruokaa ja linnoittauduimme huoneeseen katsomaan leffoja. Eilen piti vielä treffata Patrickia, mutta hänen hostelli oli keskustan ulkopuolella ja minä olin superväsynyt, joten menin nukkumaan joskus kahdeksan-yhdeksän aikaan ja heräsin 12 tuntia myöhemmin. En edes herännyt siihen kun alko-ranskis tuli bailuista takaisin. Tämän päivän vietin Sylvia Parkissa, ostoskeskuksessa, koska en keksinyt muutakaan enkä halunnut koko päivää viettää hostellihuoneessa.  

Huomenna on kirjastopäivä, pitää tulostaa kaikki lento- ja bussiliput, sekä selvittää reitit hostelleihin. Ostin tänään Kaakkois-Aasian matkaoppaan, vaikken periaatteessa niiden avulla matkustakaan. Lonely Planet-matkaoppaan ovat ehkä suosituimpia, itsekin omistan muutaman(näyttävät kivalta kirjahyllyssä), mutten koskaan jaksa lukea niitä. Ne painavat repussa liikaa, kirjoissa ei ole kuvia ja ne on täynnä mustavalkosivuja, minun mielestä ne ovat yksinkertaisesti tylsiä. Rough Guide-kirjat ovat hieman värikkäämpiä, yleensä vähän pienempiä ja helppokäyttöisempiä mutta myöskin halvempia.  Olen tavannut ihmisiä, jotka seuraavat Lonely Planettia, kuin se olisi Jumalan sanaa, suunnittelevat reitit juuri sen mukaan, mitä kirjanen kertoo. Tapoja on monia, mutta itse yleensä kysyn paikallisilta minne kannattaa mennä, mitä tehdä ja niin edes päin, tai vastaavasti marssin turisti-infoon ja kysyn sieltä, tapoja on monia. Tykkään mennä sinne minne muut eivät mene, kävellä katuja, ja kurkistaa mitä tuon mutkan takana on; löytääkseni taas hienon maiseman tai ihana kuppilan. No kukin tavallaan ja minä omalla tavallani J

Tänään täydensin matka-apteekkia, Panadol pillereitä saa jokapaikasta, supermarketista, kioskista jopa hostellin respasta, ja eivät ole hinnalla pilattuja. 24 tablettia maksaa 2 taalaa eli n. yhden euron ja Ibuprofeeni  1,5 euroa. Uskomatonta sanon minä. Muutenkin täällä osa lääkkeistä on halvempia kuin Suomessa tai Euroopassa, mutta Hydrokortisoni, se on kallista. Olisi pitänyt muistaa ottaa oma tuubi mukaan, koska syksyisestä ja melkeimpä talvisesta säästä huolimatta täällä on mäkäräisiä, jotka purevat ärhäkkäästi paikkaan kuin paikkaan. 

31.5.2011 Aucklandin kirjasto

Nyt on printattuna kaikki lento- ja bussiliput aina Tallinnaan saakka, sinne minun pitäisi saapua näillä näkymin 5.heinäkuuta! Huomenna lennän Singaporeen, sinne 33 asteen helteisiin, saa vihdoin heittää fleecetakit nurkkaan :) Vähän jännittää, mutta Singaporen sanotaan olevan yksi turvallisimmista kaupungeista, taskuvarkaita on nyt joka maassa, joten niitä en nyt stressaa. Jos jotain viedään, niin eihän sille mitään voi. Kunhan passin pidän tallessa, niin hyvä on! :D Ei vaan, en ole koskaan tyhmänrohkea, pidän kyllä huolta omista tavaroita, enempi mua jännittää matkustaminen Varsovaan klo 23.30 saapuvalla bussilla..mutta no worries, näillä mennään!