Etelässä ollaan

Pohjois-Saari on sitten käytynä. Saavuin eilen joskus kolmen aikaan Nelsoniin, huomenna lähden jo eteenpäin, suuntana Franz Josef jäätikkö. Johan siellä olen käynyt, mut kerta kiellonpäälle. Viimeiset kolme päivää Wellingtonissa olivat ehkä parhaimmat pitkään aikaan. Näin paljon tuttuja ja sain uusia kavereita. Bussi National Parkista Wellingtoniin kesti liian monta tuntia, mut katsottiin leffaa joten matka meni rattoisasti. Laskuvarjohypyn aiheuttama pahoinvointi näyttäytyi taas, nyt ostin Nelsonista matkapahoinvointilääkettä ja Josephine antoi eilen matkapahoinvointi purkkaa, jotta selvisin Nelsoniin asti. En tiedä mistä johtuu, mutta ensimmäisen kerran pahoinvointia oli Tasmaniassa, kun Laurencen kanssa ajettiin aivan törkeän mutkaista tietä, ja pari kertaa on nyt täällä Uudessa-Seelannissa tullut bussissa huono olo vaikka olen etupenkissä istunut, mutta etenkin pikkuiset vuoristotiet ovat kamalampia, en oikein tiedä tekikö tuo laskuvarjohyppy jotakin mun tasapainoaistille, mutta toivottavasti ei.

Mutta takaisin Wellingtoniin, tai oikeastaan Taupoon. Tapasin siellä meinaa ensimmäisen Suomalaisen tällä reissulla, toki olen muutaman tavannut Ausseissa ollessani, mutta Virven tapasin Taupossa, Japanilainen tyttö (kenen kanssa olen ollut jo 3 kaupungissa samassa hostellissa ja samassa huoneessa yötä) kertoi, että tässä dormissa on toinenkin suomalainen tyttö. Juteltiin vaikka mistä, hän oli pitkällä reissulla, muistaakseni oli jo 9 kk takana. Olin aivan onnessani kyselemässä kaikkia matkajuttuja, hän oli mennyt Venäjän halki junalla Mongoliaan, Kiinaan, sieltä Kaakkoisaasiaan ja Australiaan ja nyt oli viimeisen etapin vuoro, Uusi-Seelanti. Juteltiin kaikenlaista, myöhemmin luin hänen blogiaan, täytyy varmaan lähettää pidempää viestiä hänelle, kun olen takaisin Suomessa, paljon jäi kysymättä.:D Toivottavasti kotimatka sujuu hänellä hyvin..

Taupon jälkeen oli National Park ja laskuvarjohyppykrapulan parantelua poikain seurassa. Ekana yönä meitä oli vain 3 ihmistä samassa huoneessa, mutta ette arvaa: seuraavana yönä meitä oli 8 henkeä, minä ja 7 poikaa :D:D olihan siinä ihan kivat oltavat!Ralf tuli illalla vaellukselta, joten juteltiin hänen kanssa paljon. Huoneessa oli  toinenkin saksalaispoika ja bongasin heti hänen tietokoneen: Sain laitettua cd:ltä laskuvarjokuvat usb-tikulle ja näin ekaa kertaa myös oman hyppyvideon. Uskalsin näyttää sen myöhemmin myös Ralfille, joka sanoi, että taitaa hänenkin pakko hypätä, näytti sen verran siistiltä. Aamulla taisin olla ainoa Ralfin lisäksi joka oli vielä huoneessa, bussi lähti puolen päivän aikaan, joten mulla oli koko pvä aikaa hengailla hostellilla. Ralfin kanssa sanottiin näkemiin, hän lähti ajamaan Taupoa kohti. Katsoin Espanjalaispojan kanssa Matrix-elokuvan, tarjosi suklaata :) Bussilla Turangiin, jossa saksalaistyttö Sina katsoi mun tavaroiden perään kun kävin äkkiä kaupassa, sitten matkattiinkin bussilla kohti Wellingtonia. Siellä tapasin hostellin aulassa Espanjalaistytön nimeltä Patricia, hänen ja Hollantilaisen Mauricen kanssa vietettiin pari-kolme-pvä yhdessä. Tapasin myös Maritin, tytön jonka kanssa hengailin Gisbornessa, ja Argentiinalaiset kaksoset, jotka tapasin Taurangassa, joten kolmipäiväinen Wellingtonissa oli iso Reunion kaikkien kanssa!! Ja Josephinen, tyttö jonka kanssa hyppäsin laskuvarjohypyn, hän käveli ihan sattumalta vastaan ja eilen juteltiin Pictonissa 15 minuuttia ennenkuin bussi tuli. Koitetaan osua samaan aikaan Wanakaan, mutta saa nähdä. Olisi ihana viettää enemmänkin aikaa noiden tapaamieni ihmisten kanssa mutta jokaisella on omat suunnitelmat, joten minkäs teet. Mauricen näen vielä Queenstownissa, mennään hyppäämään Bungy yhdessä, toivottavasti ainakin.

Nyt kun olen yksin Nelsonissa, kaipaan porukkaa ihan hirveästi, mutta nyt on mentävä kun kirjasto menee kiinni!!!