14 päivää lähtöön

Tänään on tasan 14 päivää siihen kun astelen Lontoon Heathrown lentokentällä, terminaalissa 4 kohti China Airlinesin lentoa Lontoo-Taipei. Lento Taiwaniin kestää rapiat 14 tuntia, siellä on luvassa 5 tunnin odotus ja koneenvaihto. Lento Taipeista Sydneyyn kestää 9 tuntia, 10 minuuttia. Sydneyssä luvassa tullimuodollisuudet ja turvatarkastukset, ainakin 6 tunnin odotus, jonka jälkeen 3 tunnin lento Brisbaneen. Sinne kun joskus saavun, olen matkustanut reippaasti yli 36 tuntia. Todennäköisesti erittäin huonoilla yöunilla, olen tunnetusti huono nukkumaan lentokoneissa, saati lentoasemilla. Mutta otan sen seikkailuna, onhan tämä elämäni suurin unelma, jonka olen vihdoin toteuttamassa.

En ole juurikaan pohtinut matkaanlähtöä, toki se on ollut mielessä, mutta lähinnä olen haikeana miettinyt kaikkea sitä minkä jätän taakseni: mahtavaa työpaikkaa, työkavereita, kuntoutujia, rakasta perhettä ja läheisimpiä ystäviä. Kaikkea tätä tulee mahdoton ikävä. Haluttomuuden mustamöykky sisällä on viimeisen kuukauden aikana kasvanut melkoisesti, vaikka lähteminen on haikeaa ja vaikeaa, tiedän olevani onnellinen ja innoissani kun astun koneeseen ja koen taas matkustamisen riemun, vaikka sitten kyyneleet olisivatkin silmäkulmissa..

Reittisuunnitelmat ovat vaihdelleet melkein joka päivä, joten olen päättänyt että antaa tien kuljettaa.Olen tutustunut muihin suomalaisiin, jotka ovat lähdössä samaan aikaan reissuun, olimme suunnitelleet tapaavamme Sydneyssä, mutta viime yönä juttelin Brisbanessa asuvan ystäväni kanssa ja tulin siihen tulokseen, että taidan painella suorinta tietä hänen luokseen ottamaan aikalisän ja rauhassa miettimään mitä haluan tehdä ja minne mennä. Meni alle 5 minuuttia ja hän oli varannut minulle lennot! Kiitos Niko!

To-do-listassa ei taida enää olla muuta kuin Suomi-tuliaiset, kengät kaverille, uuden rinkan (mahdollinen) hankinta, sen pakkaaminen ja tietenkin henkinen valmistautuminen. Tosin sitä on ruvennut miettimään, että olenko oikeasti hoitanut kaikki tarvittavat asiat. Rupeaa epäilyttämään, koska ei ole kiirettä eikä stressiä, matkasta ainakaan. Kaikesta muusta ehkä liikaakin. Tällä hetkellä odotan haikealla mielellä viimeisiä työpäiviä, mutta eniten odotan maanantai-iltaa, jolloin pääsen lähtemään kotiin.

To be continued..