Täällä on armoton helle, uskomatonta kuinka ihmiset voivat asua näin trooppisessa ilmastossa. Olen ollut täällä nyt kaksi päivää, enkä juuri ole tehnyt mitään. Eilisen päivän yritin nukkua, olen tällä kertaa 6 hlön tyttödormista, tänä aamuna 4 lähti pois,joten aamuherätys oli klo 6.30 kun pakkaaminen ja sisään-ulos-ravaaminen alkoi. Eipä uni enää maistunut.
Otin lentokentältä taksin hostellille, oli luksusta ettei tarvinnut seikkailla keskellä yötä keskusasemalle etsien jotakin muuta kulkuvälinettä hostellille. Olen täälläkin keskellä Chinatownia, tosin tämä Chinatown on kovin erilainen verrattuna ihan mihin tahansa muuhun Chinatowniin, ihan missä muussa maassa tahansa.
Pitkällä reissulla oleminen opettaa kyllä itsestä paljon, minkälaisessa paikassa tykkää olla, kenenkä kanssa viettää aikaa, yms juttuja. Ja täytyy kyllä sanoa että minusta ei ole tropiikkiin seikkailemaan, kuuma ja kostea ilmasto saa minut väsyneeksi ja kärttyisäksi, ruokahalua ei juuri ole, ja kun litra tolkulla juo vettä, vessa pitää olla lähettyvillä.
Lentokentällä ensimmäinen merkki siitä, että ollaan Aasiassa on kyykkyvessat, on näille varmasti joku muukin nimitys, mutta ihmisten lisäksi se oli ensimmäinen kohtaaminen uuden kulttuurin kanssa. Tosin Pekingissä nämä vessat tulivat jo tutuiksi, joten sen suuremmalta shokilta vältyttiin. Tosin en vieläkään ihan tiedä, mitä tuon bidee-suihkun kanssa tehdään, koska wc-paperia täällä ei tunneta...:D onneksi hostellissa sentään on normi länsimaalainen vessa.
Tosiaan lentokenttä on melko kaukana KL:n keskustasta, n. 70-80 kilometriä, joten taksikuskin kanssa oli paljon aikaa jutella. Ensiksi toki kentälle saavuttua, noudin tavarat, kipitin takstitiskille ostamaan lippua, olisin säästänyt joku 10 euroa, jos olisin mennyt julkisilla, mutta rehellisesti sanottuna tuntui turvalliselta päästä suoraan ovelta ovelle. Olen lukenut liikaa matkaopasta, joka varoittaa jokapaikan taskuvarkaista, miehistä jotka ajaa autolla ikkuna auki valmiina varastamaan laukkusi, jostakin moottoripyöräjengistä, näpistelijöistä ja kaikenmaailman dvd-elokuvien tyrkyttäjistä. Singapore tuntuu 100 kertaa turvallisemmalta kuin tämä kaupunki.
Taksikuski oli mainio kaveri, kertoi Malesialaisesta kulttuurista, omasta työstään, vapaa-ajastaan, kaikesta mahdollisesta. Etsittiin kartan kanssa hostellia, hän sanoi soittavansa paikkaan jossei me sitä löydetä. Hän kyseli Suomesta ja matkastani. Oli taas hyvä keskustella jonkun kanssa, koska tuli taas tajuttua miten etuoikeutettuja me länsimaalaiset olemme.Matkustaminen kuin ei ole itsestään selvyys kaikille..
Lopulta löysimme paikan, näin matkalla jopa vilauksen Petronasin torneista. Meinasin sanoa taksikuskille, että nyt kun olen nuo tornit nähnyt, voidaankin mennä takaisin lentokentälle ja voin lentää takaisin Eurooppaan. Rehellisesti tuntuu, etten jaksa enää kiertää nähtävyyksiä. Eilen huonetoveri Uudesta-Seelannista lähti käymään parin tunnin reissulla Batu luolilla, pyysi minua mukaan, mutta rehellisesti sanottuna en vain jaksa innostua tästä kaupungista. Ajattelin pakottautua ja ostaa sen perinteisen Hop-on-Hop-off bussitiketin, jotta pääsisin pois tästä hostellista.
Tiedän, että minun pitäisi nauttia uudesta maasta, uudesta kaupungista, kiertää ihania shoppailupaikkoja, mutta ajatukset on Pariisissa. Kyllä, voitteko kuvitella? Odotan enemmän Pariisia, Maritin näkemistä ja sitä ruokaa, eurooppalaista ja ranskalaista keittiötä. Odotan enemmän seikkailua Euroopassa, tuttujen ihmisten näkemistä ja lopulta rakkaaseen koti-Suomeen saapumista.
Jotenkin tuntuu, että haluan palata Aasiaan, mutta paremmalla ajalla. Silloin kun ei ole tiedossa päivää, jolloin tietää olevansa kotona. Singaporessa sain esimakua jo Suomesta. Lentokentällä koin suurta halua ostaa lennot suoraan Helsinkiin, ruokakaupasta löysin Fazerin Geisha-suklaata ja Orchard roadilla oli Nordic style niminen kauppa, jossa Aino Aallon lasit seisoivat rivissä, Marimekon design vaatteet roikkuivat henkareissa. Vastapäätä oli kauppa nimeltä, Iwannagohome, haluan mennä kotiin. 6 päivää ja olen Pariisissa, pois tästä helteestä. Ihanaa!
Eilen kävimme sen Uus-Seelantilaisen tytön ja Amerikkalaisen tytön kanssa aivan vieressä olevassa Central Marketissa, joka olikin meikäläisen paratiisi. Ihania värikkäitä kankaita, mekkoja, paitoja, hameita, huiveja, koruja, ja vaikka mitä, paljon Intialaisia juttuja ja kaikki naurettavan halvalla. Tosin tinkiä täytyy jonkin verran ostata, jota taitoa minä en varsinaisesti osaa...mutta nyt täytyy pystyä vastustamaan kiusausta, jo senkin vuoksi, että rinkassa ei kovin paljon ole tilaa. Tänne pitäisi tulla tyhjän matkalaukun kanssa :D Pienen shoppailukierroksen jälkeen kävelimme kertaalleen Chinatownin tunnetuimman kadun Petaling streetin ja voin sanoa, ettei tuota tietä tarvitse enää kulkea. Superpieniä kujia, molemmin puolin Pradaa,Vuittoneita, ja kaikenlaista muutakin feikkitavaraa täpötäynnä.Myyjät huutavat osta, osta, tule katsomaan, tässä hieno kassi. No thanks. Aivan järjetöntä menoa.Ja tavaraa on ympärillä NIIN paljon! Jossakin vaiheessa tuli klaustrofobinen olo, koska ihmisiä oli paljon pienessä tilassa.
Onneksi meillä kaikilla oli järjetön nälkä, eikä juuri halua shoppailla, joten koitettiin etsiä kivaa ruokakojua. Alueella jolla olemme, on lopulta yllättävän vähän katukeittiöitä tai ravintoloita. Yhdestä katukeittiöstä ostettiin kana- ja lihatikkuja, n. 0,70myr kpl eli 17 senttiä kpl. Lopulta mentiin vielä ravintolaan, jossa tilattiin kunnon annokset, minä päätin kokeilla paikallista pizzaa ja täytyy sanoa, että ehkä pitäydyn Aasialaisessa ruuassa, ja jätän pizzat Italiaan. Käytiin syömässä naapurissa olevassa Reggae baarissa, kiva paikka, täytyy varmaan poiketa uudestaan.Tämän jälkeen suihkuun ja nukkumaan.
Ja tänään onkin perjantai 10.pvä ja klo näyttää puoli kolmea. Olen saanut jo kuudelta couchsurfin tyypiltä viestiä, jotka toivottavat tervetulleeksi Malesiaan ja Kuala Lumpuriin ja haluaisivat tavata.Kirjoittajista muutama vaikuttaa todella mukavilta tyypeiltä, mutta saapas nähdä. Olen tällä hetkellä niin antisosiaalinen, että viihdyn paremmin itsekseni, kuin muiden seurassa. Mutta joo, ehkä pitäisi etsiä jotakin syötävää tai huristella metrolla keskustaan...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti